Football Dataco v Sportradar – Toinen puoliaika ja kotikenttä tietokantojen valmistajalle

EUT:n lähioikeudellista sui generis -suojaa koskeva ratkaisu painottuu tuomioistuimen toimivaltaan internet-ympäristössä.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 18.10.2012 tietokantojen lähioikeudellista sui generis -suojaa koskevan ratkaisunsa asiassa Football Dataco Ltd vastaan Sportradar GmbH ja muut (C-173/11).

Edellisen Dataco-asian EUT päätti samana vuonna, mutta tämänkertainen ratkaisu painottuu tuomioistuimen toimivaltaan internet-ympäristössä. Internetissä tapahtuva tiedonvälitys ja sen teknologiaperusta ei ole siitä aiheutuvine haasteineen uusi kysymys arvioitaessa oikeudellisesti erilaisten tekojen ja toimien tekopaikkaa. Perusteluiden tukena tapauksessa käytetään suhteellisen laajasti EUT:n aiempaa ratkaisukäytäntöä, mutta tietokantapuolella tapaus on laatuaan ensimmäinen.

Ensimmäinen ratkaisu koski tietokantojen tekijänoikeudellista suojaa, ja sitä on käsitelty IPRinfo-lehden numerossa 5/2012. Nyt käsiteltävänä olevassa ratkaisussa kosketellaan enemmän EUT:ssa esillä olleen lähioikeudellisen suojan alueellista ulottuvuutta.

Kuka teki mitä?

Football Dataco Ltd vastasi kumppaneineen sekä Englannin ja Skotlannin jalkapallosarjojen vuosittaisesta järjestämisestä että ylläpiti Football Live -tietokantaa. Se sisältää tietoja parhaillaan pelattavien otteluiden maalitilanteesta tekijöineen, varoitusten saajista, rangaistuspotkuista, vaihdoista ja vastaavista ottelutilanteista. Tiedot keräsivät pääosin Datacon palveluksessa olevat henkilöt, jotka seurasivat otteluita tätä varten.

Datacon mukaan heillä oli ottelujärjestyksiin sui generis -suoja Iso-Britannian lainsäädännön mukaan. Vastaajat loukkasivat heidän oikeuttaan kopioimalla ottelujärjestykset muun muassa Saksassa sijaitsevalle palvelimelleen, josta joko brittiläinen vedonlyöntiyhtiö tai Britanniassa oleville vedonlyöntiasiakkailleen toimintansa kohdistava toinen yhtiö tarjoaa omien internetsivustojensa kautta linkin. Asiakkaat voivat omilla tietokoneillaan valita vastaajan betradar.com-sivustollaan tarjoaman live score -palvelun, johon Datacon tiedot sisältyvät.

Vastaajana oleva saksalainen Sportradar välitti muun muassa englantilaisia jalkapallo-otteluita koskevia tilastotietoja internetissä reaaliaikaisesti. Yhtiö katsoi, ettei se tarvinnut erillistä lisenssiä käyttäessään brittiläisiä otteluita koskevia tietoja tarjoamissaan hakupalveluissa, koska kantajalta ei kopioitu tietoja vaan ne luotiin itsenäisesti.

Oliko se kopiointia?

Muutoksenhakutuomioistuin (Court of Appeal of England and Wales) esitti unionin tuomioistuimelle kysymykset, jotka EUT muotoili seuraavasti: ”Silloin, kun osapuoli lataa direktiiviin 96/9/EY perustuvalla sui generis -oikeudella suojatusta tietokannasta tietoja jäsenvaltiossa A sijaitsevaan www-palvelimeensa ja kun www-palvelin lähettää vastauksena toisessa jäsenvaltiossa B olevan käyttäjän pyyntöihin tällaisia tietoja käyttäjän tietokoneeseen siten, että tiedot säilyvät kyseisen tietokoneen muistissa ja ne näkyvät sen näyttöpäätteellä, a) merkitseekö tietojen lähettäminen sitä, että osapuoli kopioi tai uudelleenkäyttää kyseiset tiedot? b) onko kyseinen osapuoli kopioinut ja/tai uudelleenkäyttänyt kyseisiä tietoja i) ainoastaan jäsenvaltiossa A, ii) ainoastaan jäsenvaltiossa B vai iii) sekä jäsenvaltiossa A että B?”

EUT:n mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, ovatko Football Datacon väitteet sui generis -oikeuden loukkaamisesta perusteltuja. Arvioinnissa on tiedettävä, kuuluvatko kyseisten tietojen lähettämistoimet lähioikeuden suojan alueelliseen soveltamisalaan.

Internetsivuston palvelimen välityksellä suoritettua uudelleenkäyttöä luonnehtii EUT:n mukaan perättäisten toimien sarja, jotka alkavat vähintään tietojen laittamisesta internetsivustolle, jotta yleisö voi tutustua niihin, ja päättyvät tietojen toimittamiseen yleisöön kuuluville kiinnostuneille henkilöille. Nämä toimet voivat tapahtua eri jäsenvaltioiden alueella. Tällainen yleisön saataville saattamisen tapa eroaa perinteisistä levitystavoista, sillä internetsivuston sisältö on saatavilla kaikkialla. Sivustoon voi tutustua määrittelemätön määrä internetin käyttäjiä kaikkialla, eikä tarjoaja voi myöskään vaikuttaa siihen, tutustutaanko sivustoon sijoittautumisjäsenvaltion ulkopuolella. Suomessa puhutaan uudelleenkäytön sijaan yleisön saataville saattamisesta.

Ehkä tavoiteltiin vain yleisöä

Pelkästään pääsy kyseiset tiedot sisältävälle internetsivustolle tietyn valtion alueella ei riitä päättelemään, että kyseisen sivuston tarjoaja on toteuttanut uudelleenkäyttötoimen, johon sovelletaan sui generis -oikeuden suojaa. Siksi se, että Iso-Britanniaan sijoittautuneen internetin käyttäjän pyynnöstä Sportradarin www-palvelimella olevat tiedot lähetetään kyseisen käyttäjän tietokoneelle teknistä säilyttämistä ja näyttämistä varten, ei sellaisenaan ole riittävää, jotta voitaisiin katsoa, että Sportradar on tässä tilanteessa uudelleenkäyttänyt tietokannan sisältöä kyseisen jäsenvaltion alueella.

Uudelleenkäytön paikantaminen sen jäsenvaltion alueelle, jonne kyseiset tiedot on lähetetty, riippuu seikoista, joiden perusteella voidaan katsoa, että aikomuksena on kohdistaa uudelleenkäyttö kyseisellä alueella sijaitseville henkilöille.

Kun Sportradar on sopimuksin antanut Iso-Britannian yleisölle tarkoitettuja vedonlyöntipalveluja tarjoaville yhtiöille oikeuden päästä palvelimelleen, se voi olla merkki sen halusta tavoitella mainittua yleisöä. Merkitystä voi olla sillä, että Sportradarin oikeuden myöntämisen vastikkeeksi vahvistamassa korvauksessa huomioidaan mainittujen yhtiöiden toiminnan laajuus Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla ja mahdollisuus, että kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet internetin käyttäjät käyvät tämän jälkeen Sportradarin betradar.com-nimisellä internetsivustolla.

Missä tietoja uudelleenkäytettiin?

EUT:n mukaan tietokantadirektiivin 7 artiklaa on tulkittava niin, että henkilö on ”uudelleenkäyttänyt” lataamiaan tietoja lähettäessään niitä sui generis -oikeudella suojatusta tietokannasta jäsenvaltiossa A sijaitsevan www-palvelimen välityksellä jäsenvaltiossa B olevan henkilön tietokoneeseen viimeksi mainitun henkilön pyynnöstä tietokoneen muistissa säilyttämistä ja näyttöpäätteellä näyttämistä varten. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko uudelleenkäyttäjän aikomuksena kohdistaa uudelleenkäyttö jäsenvaltioon B sijoittautuneille yleisöön kuuluville henkilöille. Mikäli näin on, tietoja on uudelleenkäytetty jäsenvaltiossa B.

Tietokantadirektiivin uudelleenkäytön tapahtumapaikan määrittely nousee ratkaisevaksi tuomioistuimen alueellista toimivaltaa ratkaistaessa, varsinkin kun vastaaja nosti oman kotipaikkansa tuomioistuimessa Saksassa negatiivisen vahvistuskanteen Englannissa vireille pannun asian jälkeen. Pääasiaa ei siis vielä tässä vaiheessa ratkaista lopullisesti. Aineellisen tietokantaoikeuden ”uudelleenkäytön” tulkinta riippuu siitä, missä internetistä tapahtuvan tiedon tarjonnan ja tiedonhaun katsotaan oikeudellisesti tapahtuvan.

Pelkästään se, että Iso-Britannian alueella olevan tietokoneen käyttäjän pyynnöstä tiedot lähetetään hänelle, ei ole riittävä perustelu sille, että Sportradar olisi uudelleenkäyttänyt tietokannan sisältöä Ison-Britannian alueella. Uudelleenkäytön paikantaminen sen jäsenvaltion alueelle, jonne kyseiset tiedot on lähetetty, riippuukin sellaisten seikkojen olemassaolosta, joiden perusteella voidaan katsoa, että uudelleenkäyttäjän aikomuksena on kohdistaa uudelleenkäyttö kyseisellä alueella sijaitseville henkilöille.

EUT ei asettanut toimijalle aktiivista velvollisuutta osoittaa, että sisältö on rajattu vain tietylle alueelle tai tietyn kielen käyttäjiin. Vastuun syntymisen edellytys on muotoiltu toisinpäin: lähtökohtana on ei-universaali vastuu, joka rajautuu arvioinnin perusteella, mille alueelle joku palvelu on kohdistettu.

Pilvipalvelut mutkistavat asiaa

Ratkaisun kauaskantoisuutta vastuun suhteen on perusteltu halulla antaa tehokasta oikeussuojaa oikeudenhaltijoille. Eri oikeudenaloilla tuli suhteellisen varhain näkyviin internetin yhteydessä pyrkimys puolustautua etukäteen oikeudenhaltijoita tai asianomistajia kohtaan sijoittamalla palvelin muualle kuin valtioon, jonne toiminta etupäässä kohdistui tai oli tarkoitettu.

Jos tämä linja yleisesti oikeudellisesti hyväksyttäisiin, tulisi tilanne niin sanottujen pilvipalvelujen yleistyessä melko kestämättömäksi, sillä servereiden sijaintiin perustuva oikeuspaikan määrittely alkaa olla kovin vaikeaa, kun laitteistokonfiguraation fyysinen sijainti muuttuu tarvittaessa nopeastikin ilman, että edes palveluntarjoaja on tietoinen muutoksista tai tosiasiallisesta palvelinten sijoituspaikasta.

Tämänkertainen ennakkotulkintaratkaisu oli kantajille selkeästi suotuisampi kuin ensimmäinen. Ottelu- ja pelijärjestelijöiden oma IPR-strategia näyttää selkeästi edistyvän, kun peli siitä, mistä tiedosta voidaan laskuttaa ja keneltä voidaan yksinoikeuden nojalla estää tietojen toisintamisen ja yleisölle saattaminen jatkuu.

Perttu Virtanen
Tutkijatohtori
Aalto-yliopisto, Tietotekniikan tutkimuslaitos (HIIT)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietokantojen oikeudellisesta suojasta 96/9EY (EYVL L 77, s.20) 11.3.1996

Muita tietokantoja koskevia juttuja:

Perttu Virtanen: Jo laulu runolinnun vaikenee? IPRinfo 5/2008 (C-304/07, Directmedia Publishing GmbH vastaan Albert-Ludwigs-Universität Freiburg, 9.10.2008/EYT).

Perttu Virtanen: Football Dataco v Yahoo! –Uhkapeliä tietokannoilla IPRinfo 5/2012 (C-604/10 Football Dataco Ltd vastaan Yahoo! UK Ltd ja muut, 1.3.2012/EUT).