Euroopan yhteisön tekijänoikeus ja loppukäyttäjän asema
(IPRinfo 5/2009)
Arvosteltu teos: Giuseppe Mazziotti: EU Digital Copyright Law and the End-User. Springer-Verlag Berlin Heidelberg 2008. 374 s. ISBN 978-3-540-75984-3.
EU-oikeuden merkityksen kasvusta huolimatta yhteisön tekijänoikeuteen keskittyvät tutkimukset ovat suhteellisen harvalukuisia. Giuseppe Mazziottin väitöskirjaan perustuva teos ”EU Digital Copyright Law and the End-User” on siksi hyvin tervetullut.
Mazziotti puolusti väitöskirjaansa European University Institute -yliopistossa (EUI) Firenzessä. Mazziottin työtä ohjasi professori Hans Ullrich, joka on vieraillut Suomessakin useasti.
Mazziotti kokoaa yhteen niin sanotusta Infosoc-direktiivistä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, 22.5.2001) ja tekijänoikeuden kehityksestä kuluttajan näkökulmasta esitettyä arvostelua. Kirja on selkeästi kirjoitettu ja antaa siten hyvän kuvan argumentaatiosta.
Mazziotti lähtee siitä, että uusi Euroopan yhteisön sääntely, jossa vaikuttavat digitaalinen tekijänoikeus, sähköinen sopimustoiminta sekä tekniset suojauskeinot, johtaa siihen, että sääntely siirtyy viranomaisilta entistä enemmän markkinoilla toimijoiden väliseksi toiminnaksi.
Lisäksi hänen teesinsä on, että sääntely saattaa dramaattisesti vähentää loppukäyttäjän mahdollisuuksia hyödyntää teoksia samanaikaisesti, kun uusi tekniikka luo kuluttajalle monia uusia hyödyntämisen mahdollisuuksia. Kirjoittaja arvostelee voimakkaasti EU:n lainsäätäjää siitä, ettei yhteisön kulttuuria ja kuluttajan suojaa koskevia perustamissopimuksen artikloita ja tavoitteita ole otettu huomioon lainsäädäntöä kehitettäessä.
Loppuluvussa Mazziotti esittää de lege ferenda suosituksia siitä, miten yhteisön tekijänoikeuslainsäädäntöä tulisi kehittää. Hän haluaisi täydentää tekijänoikeuslain poikkeuksia tietyillä käyttäjän oikeuksilla ja poistaa tekijänoikeuslaista teknisiä suojauskeinoja koskevaa ”ylisuojaa” (overprotection).
Lisäksi hän haluaisi, että Infosoc-direktiivin 5.5 artiklaa nykymuodossaan tulkittaisiin pelkästään lainsäätäjälle annettuna ohjeena, jolloin sitä ei suoraan voitaisi soveltaa tuomioistuimessa.
Mazziottin kirja on kiinnostava puheenvuoro eurooppalaisesta tekijänoikeudesta käytävässä keskustelussa. Kirjoittaja on hyvin perillä keskustelusta ja osaa taitavasti kuvata erilaisten näkemysten eroja.
Loppuluku, jossa kirjoittaja omakohtaisesti esittää oman lainsäädäntöohjelmansa, jää kevyemmäksi. Siinä kirjoittajan juridinen näkökulma ei täysin kanna; lukija jää miettimään Mazziottin lähtökohtaolettamusten pitävyyttä digitaalisilla sisämarkkinoilla. Pohdinta on tältä osin ehkä hieman liian tekijänoikeuskeskeinen ja juridinen, digitaalisen informaatio-oikeuden muita ulottuvuuksia olisi myös voinut ottaa huomioon.
Niklas Bruun
Professori
IPR University Center
