Empiirinen tutkimus suomalaisten patenttien arvosta

(IPRinfo 3/2009)

Arvosteltu teos: Charlotta Grönqvist: Empirical studies on the private value of Finnish patents. Bank of Finland Publications, Scientific monographs E:41. Helsinki, 2009. 162 s. ISBN 978-952-462-498-5.

Patenttien arvo ja hyödyllisyys on ollut entistä useammin sekä keskustelun että tutkimuksen aiheena. Tarkastelu on usein tapahtunut kansantalouden näkökulmasta, eli onko patenttijärjestelmästä taloudelle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Tutkimus on myös ollut USA-painotteista. Charlotta Grönqvistin väitös on tästä valtavirrasta miellyttävä poikkeus. Väitöskirjassa on tutkittu suomalaisten patenttien arvoa yritysten kannalta.

Kysymyksessä on lisäksi empiirinen tutkimus. Sen perustana on Suomessa maksetut patenttien vuosimaksut. Tutkimus perustuu ajatukseen, että vain arvokkaat patentit pidetään voimassa maksamalla vuosittainen maksu.

Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joista kolme käsittelee patentin ja sen haltijan ominaisuuksien vaikutusta suomalaisen patentin arvoon ja neljäs suoja-ajan pidennyksen vaikutusta.

Ensimmäisen tutkimuksen mukaan yritysten patentit ovat yksityisten keksijöiden patentteja arvokkaampia. Keskimääräistä arvokkaampia ovat patentit sähkötekniikan, kemian ja lääketeollisuuden alalla.

Toisen tutkimuksen mukaan yritysten patenttien suurempi arvo selittyy tehokkaamman oppimisprosessin kautta.
Kolmas tutkimus selvittää yritysten ominaisuuksien ja patenttien arvon yhteyttä: yrityskoolla oli negatiivinen vaikutus patenttien arvoon kun taas palkkatasolla oli positiivinen vaikutus. Pienyritysten lainoista maksamalla korkokannalla oli myös negatiivinen vaikutus arvoon.

Neljäs tutkimus selvittää, mikä vaikutus patentin arvoon patenttiajan pidennyksellä 17 vuodesta 20 vuoteen oli. Tuloksena on, että nykyinen 20 vuoden patenttisuoja on liian pitkä. Tätä väittelijä piti myös koko väitöskirjan tärkeimpänä tuloksena.
Myös muihin osiin liittyy ilahduttavan vahvoja, patenttijärjestelmää koskevia kannanottoja. Kolmannessa osuudessa esitetään johtopäätöksenä, että jos patentteja pidetään kannustimena tutkimukselle ja kehitykselle, uuden tuotteen tai prosessin kaupallistamista tulisi tukea julkisin menoin myös patentin myöntämisen jälkeen.

Eräs merkittävä tulos sisältyy tiivistelmän lauseeseen “Patentin arvo on funktio sekä patentin että sen haltijan ominaisuuksista”. Tämän perusteella patenttien arvonmääritystä ei voida tehdä pelkästään patentin sisällön perusteella ilman hakijaa koskevaa tietoa.

Patenttien vuosimaksuihin nojaavia tutkimuksia on ollut viime vuosikymmeninä varsin vähän. Syynä voi olla Euroopan patenttiviraston suosion kasvu kansallisten virastojen kustannuksella. Patenttien tutkimisessa käytetyt pitkät aikasarjat katkeavat, kun on siirrytty kansallisista patenttivirastoista EPO-patentointiin.

Suomi liittyi EPOon vasta 1990-luvun puolivälissä, ja EPOn vaikutukset suomalaisten patenttien vuosimaksuihin näkyvät vasta myöhemmin. Näin ollen tutkimuksen perustana oleva vuosimaksujen maksaminen on ollut tutkimuksen aikajaksona riittävän stabiili niin että tutkimuksen johtopäätökset ovat tässäkin suhteessa päteviä.

Pekka Valkonen
Corporate Patent Attorney, Fortum Service

Väitöskirja on julkaistu Suomen Pankin julkaisusarjassa sekä painettuna että verkkoversiona: Charlotta Grönqvist, Empirical studies on the private value of Finnish patents, 2009.