Elokuvat digitalisoituvassa maailmassa – mahdollisuus vai haaste?

(IPRinfo 4/2011)

Internetin rajattomuudesta huolimatta EU:n verkkomarkkinat ovat edelleen pirstaloituneet eikä digitaalisia yhtenäismarkkinoita ole saavutettu.

EU:n komission heinäkuussa julkaisema Vihreä kirja audiovisuaalisten tuotteiden online-jakelusta liittyy Eurooppa 2020 -strategiaan sekä digitaalisen agendan ja IPR-strategian toteuttamiseen. Internetin rajattomuudesta huolimatta EU:n verkkomarkkinat ovat edelleen pirstaloituneet eikä digitaalisia yhtenäismarkkinoita ole saavutettu.

Kulttuuriteollisuudella on merkittävä rooli EU:n taloudelle niin liikevaihdollisesti kuin työllistäjänäkin. Audiovisuaalisten teosten, joista käytetään tässä myös sanaa elokuva, merkitys voidaan nähdä osana eurooppalaista kulttuurialojen rikkautta.

Vihreän kirjan taustalla on tarve keskustella siitä, miten eurooppalainen elokuvateollisuus ja kuluttajat voisivat hyötyä digitaalisesta yhtenäismarkkina-alueesta. Tavoitteena on tunnistaa, millaisia esteitä digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kehittämisen tiellä on ja tarttua teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Muutos mediaympäristössä
Perinteiset jakelukanavat ovat olleet kansallisia, ja audiovisuaalisten töiden, erityisesti elokuvien, käyttäjäkunta rajoittuu usein kansalliseen kontekstiin. Samaan aikaan tuotanto-, markkinointi- ja jakelukanavat muuttuvat teknologian kehityksen ja internetin myötä. Se mahdollistaa saman sisällön tuomisen eri alustoille, kuten mobiililaitteisiin ja pelikonsoleihin. Uudet mediaympäristöt laajentavat myös audiovisuaalisten töiden markkinoita ja lisäävät kuluttajien valintamahdollisuuksia.

Komission mukaan muutos mahdollistaa talouden elävöitymistä, ja uudet käyttöympäristöt voivat lisätä oikeudenhaltijoiden tuloja. Myös piratismia voi paremmin estää ja vähentää, jos oikeudenloukkauksiin puututaan toimeenpanoa tehostamalla ja järjestöjen yhteistyöllä. Internetin käytön lisääntyminen audiovisuaalisten tuotteiden alalla luo tarvetta verkkokapasiteetille, mikä houkuttaa sijoittamaan nopeampiin verkkoyhteyksiin.

Haasteina nähdään muun muassa tekniset esteet, tekijänoikeuden lisensoinnin monimutkaisuus, maksumenettelyjen ongelmat, porrastettua julkaisuajankohtaa koskevat laki- ja sopimusmääräykset sekä kulttuuriset ja kielelliset erot. Palveluntarjoajien näkökulmasta epäselvä tilanne luo oikeusvarmuuden puutetta. Komissio toteaa, että kollektiivihallinnon täytyy kehittyä, jotta usean alueen kattava lisensointi helpottuu ja yksinkertaistuu.

Rajat ylittävät palvelut haasteena
Video-on-Demand (VoD) -palvelut ovat dynaaminen, monipuolinen ja nopeasti kasvava markkina-alue Euroopassa, mutta tästä huolimatta kehityksessä ollaan USA:ta jäljessä. Ennusteiden mukaan VoD-liikevaihto kasvaa huomattavasti seuraavien vuosien aikana.

Toistaiseksi ei ole lainsäädäntöä, joka koskisi tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien käyttölupien siirtymistä rajat ylittävissä online-palveluissa. Markkina-alueen kehittymistä ja kasvua haittaa se, että Euroopan eriytyneistä kulttuurialueista johtuen järkevät AV-tuote markkinat ovat kansallisia, eikä lisensoinnin monimutkaisuudesta johtuvien transaktiokustannusten vuoksi kannata lisensoida useita alueita.

Myös uudelleenjakelu (retransmission) on tekijänoikeudellinen toimenpide, johon tarvitaan erillinen lupa tekijöiltä. Satelliitti- ja kaapelidirektiivi mahdollistaa uudelleenlähettämisen kaapeliverkkoon tietyin edellytyksin. Direktiivi ei kuitenkaan käsittele monikanavajakelua, eli saman lähetyksen jakamista usean eri median välityksellä samanaikaisesti samalle alueelle (simulcasting). On aiheellista tutkia, tulisiko direktiiviä uudistaa teknologianeutraalimmaksi.

Pitkien elokuvien osalta teatterijulkaisuajankohdalla on perinteisesti suuri merkitys. Siitä alkaa teosten porrastettu julkaiseminen eri medioissa ja alustoilla. Useimmissa jäsenmaissa julkaisutiheys ja -järjestys sovitaan oikeudenhaltijoiden ja jakelijan välillä. Nykyään tuottajat ja jakelijat ovat alkaneet linjata uudelleen perinteisiä julkaisumalleja. Elokuva saatetaan julkaista VoD-palvelussa teatterilevityksen kanssa samaan aikaan.

Kun kuluttajat ovat tottuneet elokuvien laajaan ja nopeaan saatavuuteen, elokuvan tekijöiden ja jakelijoiden on vastattava tähän kysyntään, koska muuten piraattituotteet löydetään ennen laillista verkossa julkaistua teosta.

Kollektiivihallinnosta läpinäkyvämpi
Komissio sitoutuu poistamaan online-palveluiden saatavuuden aukkoja luomalla eurooppalaiset puitteet tekijänoikeuden online-lisensoinnille. IPR-strategian mukaisesti komissio esittänee alkuvuodesta 2012 lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee tekijänoikeuden kollektiivihallinnon kehittämistä läpinäkyvämpään ja paremmin hallinnoituun suuntaan. Ehdotuksessa huomioidaan usean alueen lisensoinnin edellyttämät uudistukset.

Alkuperämaa-periaatteen laajentamista on myös mietitty, eli jatkossa sovellettaisiin sen maan lakia, josta online-lähetys on peräisin. Osapuolten olisi mahdollista ottaa lisenssimaksussa huomioon kaikki jakeluun liittyvät asiat, kuten todellinen ja mahdollinen yleisömäärä sekä kieliversiot. Alkuperämaa-periaatteen laajentaminen verkkojakelua koskevaksi ei rajoittaisi osapuolten sopimusvapautta. Olisi edelleen mahdollista esimerkiksi rajata lisenssi koskemaan tiettyä maantieteellistä aluetta.

Korvaus online käytöstä
Vihreässä kirjassa todetaan rajat ylittävien palvelujen helpottamisen tuovan lopulta myös lisää tuloja tekijöille. Lisensointia hankaloittaa epäselvyys siitä, keneltä oikeudet hankitaan, ja milloin ylipäänsä tarvitaan lisenssi. Elokuvan tekijyys on alue, jota ei ole harmonisoitu, joten sitä koskevat kansallisten lakien määräykset eroavat toisistaan. Lisäksi tekijänoikeuden siirtymistä ja laillista seuraantoa koskevat säännökset vaihtelevat maittain. Näistä syistä johtuen usean alueen lisensointia on pidetty monimutkaisena ja aikaa vievänä.

Yleensä elokuvan tekijät ja siinä esiintyvät taiteilijat siirtävät taloudelliset oikeutensa tuottajalle määrättyä summaa vastaan. Tekijä tai esittäjä ei yleensä saa käyttökertojen mukaan korvausta esimerkiksi teatteriesityksistä tai DVD-myynneistä. Useimmissa maissa ei ole myöskään sääntöjä tekijöiden oikeudesta korvauksiin elokuvan online-käytöstä.

Tekijät eivät yleensä hyödy taloudellisesti elokuvansa verkkokäytöstä. Tämä on koettu epäkohdaksi, jonka korjaamiseksi on suunniteltu luovuttamatonta, tekijänoikeusjärjestön hallinnoimaa korvausta yleisön saataville saattamisesta. Toisena vaihtoehtona on nähty tekijöiden tukeminen yleisölle välittämistä koskevissa neuvotteluissa, mikä tulee olemaan yksi arvokkaimmista neuvottelueduista tulevaisuudessa.

Kulttuuriperintö ja erityisryhmät turvattava
Vihreässä kirjassa otetaan kantaa myös elokuva-arkistojen tarpeisiin. Tarkoitus on poistaa epäselvyyksiä siitä, mitä toimenpiteitä arkistot saavat tehdä muun muassa materiaalin säilyvyyden takaamiseksi. Arkistoilla ei nykyisellään ole tekijänoikeuksia hallussaan oleviin töihin. Niiden tehtävänä on säilyttää arvokasta kulttuuriperintöä, ja usein oikeuksien hankkiminen sitä varten on kallista ja aikaa vievää. Tilanteeseen kaivataan oikeusvarmuutta. Myös kuluttajien erityistarpeet, kuten näkö- tai kuulovamman vaatimat tekstitys- tai muut järjestelyt tulee ottaa huomioon elokuvien saatavuutta kehittäessä.

Vihreän kirjan tarkoitus on edistää digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kehitystä herättämällä keskustelua esille otetuista haasteista ja mahdollisuuksista, ja kartoittamalla ratkaisumahdollisuuksia. Komissio on asettanut kommenttien määräajaksi 18.11.2011.

 

Kaisa Kärkkäinen
Oik.yo, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja työskenteli tutkimusapulaisena IPR University Centerissä vuonna 2011

Green Paper on the online distribution of audiovisual works in the European Union: opportunities and challenges towards a digital single market, COM(2011) 427 final.
http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/docs/2011/audiovisual/green_paper_COM2011_427_en.pdf