EY-tuomioistuin murskasi hämähäkin

(IPRinfo 4/2006)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (EYT) antoi heinäkuussa kaksi merkittävää Brysselin yleissopimusta koskevaa ratkaisua.
GAT-ratkaisussaan C-4/03 tuomioistuin katsoi, että patentinloukkausjuttu voidaan ratkaista muualla kuin patentin rekisteröintivaltiossa vain siinä tapauksessa, että patentin pätevyyttä ei ole kiistetty.

Tuomioistuin murskasi lopullisesti hollantilaisen “hämähäkkiteorian” (spider in the web) Roche-ratkaisussaan C-539/03. Sen mukaan eurooppapatenttia koskevaa loukkausjuttua ei voi ajaa kaikkia konserniyhtiöitä vastaan emoyhtiön kotipaikan tuomioistuimessa.

Mitättömyysväite negatiivisessa vahvistuskanteessa
GAT-tapauksessa sekä kantajayhtiön (GAT) että vastaajayhtiön (LuK) kotipaikka oli Saksassa. GAT oli tehnyt tarjouksen eräälle autonvalmistajalle, jonka kotipaikka oli myös Saksa, värinän vaimentimien toimittamisesta.

LuK väitti, että GAT:n vaimennin loukkasi Luk:n kahta ranskalaista patenttia. GAT nosti Saksassa negatiivisen vahvistuskanteen, jossa se väitti, että se ei loukannut LuK:n patentteja ja että lisäksi patentit olivat mitättömiä tai pätemättömiä.

Saksalainen tuomioistuin, joka katsoi olevansa kansainvälisesti toimivaltainen ratkaisemaan asian, hylkäsi kanteen ja katsoi, että patentit täyttivät patentoitavuuden edellytykset. GAT:n valitettua ratkaisusta valitustuomioistuin pyysi EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

Valitustuomioistuimen kysymyksen ydin oli, onko rekisteröintivaltion tuomioistuimilla yksinomainen toimivalta Brysselin yleissopimuksen 16.4 artiklan nojalla vain tilanteissa, joissa on nostettu mitättömyyskanne vai myös silloin, kun negatiivisessa vahvistuskanteessa on väitetty patentin olevan mitätön. GAT:han ei ollut nostanut mitättömyyskannetta, vaan ainoastaan tehnyt väitteen patenttien mitättömyydestä.

Ratkaisu vaikuttaa Brysselin I-asetuksen tulkintaan
Riita koski siis Brysselin yleissopimuksen 16.4 artiklan tulkintaa. Niin sanottu Bryssel I-asetus (44/2001/EY) on korvannut Brysselin yleissopimuksen niiden riitojen osalta, jotka on pantu vireille 1.3.2002 tai sen jälkeen. Koska riita oli pantu vireille ennen tätä ajankohtaa, sovellettiin tapaukseen Brysselin yleissopimusta.

On kuitenkin huomattava, että Brysselin yleissopimuksen 16.4 artikla ja Bryssel I-asetuksen 22.4 artikla ovat sisällöllisesti lähes identtisiä, eli ratkaisuilla on merkitystä myös tulkittaessa Bryssel I-asetuksen 22.4 artiklaa.

Riita-asiat läheisiin tuomioistuimiin
EYT katsoi aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että 16.4 artiklan tarkoittama “patenttien rekisteröintiä ja pätevyyttä koskeva riita-asia” on autonominen käsite, jota on tarkoitus soveltaa yhdenmukaisesti kaikissa sopimusvaltioissa. Tilanteissa, jotka eivät koske patentin pätevyyttä, 16.4 artikla ei tule sovellettavaksi.

Artikla on kuitenkin tulkinnanvarainen, ja siksi sitä on tulkittava sen tarkoituksen valossa ja siihen nähden, mikä artiklan asema on yleissopimuksen järjestelmässä. Tämän osalta EYT lausui, että 16.4 artiklan tavoitteena on jättää siinä tarkoitetut riita-asiat niiden tuomioistuinten ratkaistaviksi, joilla on niihin aineellisesti ja oikeudellisesti läheinen yhteys, koska nämä voivat parhaiten ratkaista tapaukset, joissa riita-asia koskee patentin pätevyyttä.

Lisäksi rekisteröintivaltion tuomioistuimet soveltavat omaa kansallista oikeuttaan. Tätä EYT piti erityisen tärkeänä sen vuoksi, että monissa maissa patenttiriita-asiat on jätetty erityistuomioistuinten ratkaistaviksi. Lisäksi tuomioistuin viittasi siihen, että patenttien myöntäminen edellyttää kansallisen viranomaisten toimia.

Artiklan asemasta yleissopimuksen järjestelmässä EYT totesi muun muassa, että yksinomaiset toimivaltasäännökset sopimuksessa ovat pakottavia sekä oikeussubjekteille että tuomioistuimelle, eikä niistä voida poiketa oikeuspaikkasopimuksin tai muutoinkaan.

Toimivalta riippumaton menettelystä
EYT katsoi, että yksinomaista toimivaltaa on voitava soveltaa riippumatta siitä menettelystä, jossa patentin pätevyys riitautetaan eli riitautettiinpa se kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä, oikeudenkäynnin vireillepanon yhteydessä tai sen myöhemmässä vaiheessa.

EYT painotti, että 16.4 artiklan sitovuus kärsisi, jos hyväksyttäisiin, että negatiivisessa vahvistuskanteessa voitaisiin väittää patentin olevan mitätön. Ei ole hyväksyttävää, että kantaja voisi kannevaatimusten toisenlaisella muotoilemisella kiertää toimivaltasäännön pakottavuutta.

Tuomioistuin painotti myös toimivaltasääntöjen soveltamisen ennakoitavuutta sekä oikeusvarmuutta, eli pyrki vähentämään forum shoppingia. Lopuksi tuomioistuin mainitsi myös ristiriitaisten tuomioiden riskin, jos eri maiden tuomioistuinten sallittaisiin lausua saman patentin pätevyydestä, vaikka ratkaisulla olisikin vaikutusta vain osapuolten välillä (inter partes).

Loukkauskanne konserniyhtiön kotipaikassa
Frederick Primus ja Milton Goldenberg joiden kotipaikka oli Yhdysvalloissa, nostivat vuonna 1997 Alankomaissa patentin loukkauskanteen Roche Nederland BV:tä (kotipaikka Alankomaat) sekä kahdeksaa muuta Roche-konserniin kuuluvaa yhtiötä vastaan (kotipaikat: USA, Sveitsi ja 6 EU-jäsenvaltiota, ei kuitenkaan Alankomaat).

Kantajat katsoivat, että vastaajat olivat loukanneet heidän eurooppapatenttiaan saattamalla markkinoille immunologiseen pitoisuusmääritykseen tarvittavan testivälineistön. Vastaajat kiistivät tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan ja katsoivat, että loukkausta ei ollut tapahtunut ja että patentti oli mitätön.

Kansallinen ensimmäinen oikeusaste katsoi olevansa toimivaltainen, mutta hylkäsi kanteen. Valitusinstanssi hyväksyi kanteen. Alankomaiden korkein oikeus Hoge Raad esitti ennakkoratkaisupyynnön EYT:lle Brysselin yleissopimuksen 6.1 artiklan soveltamisesta.

EYT tulkitsi Hoge Raadin kysymyksen seuraavalla tavalla: “Onko Brysselin yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa eurooppapatentin loukkausta koskeviin kanteisiin, jotka on nostettu eri sopimusvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä vastaan sellaisten tekojen vuoksi, joita niiden väitetään tehneen yhdessä tai useammassa näistä valtioista, ja erityisesti tilanteessa, jossa nämä samaan konserniin kuuluvat yhtiöt ovat toimineet samalla tai samankaltaisella tavalla sellaisten yhteisten toimintaperiaatteiden mukaisesti, jotka jokin niistä on laatinut”.

Toisin sanoen kysymys koski sitä, oliko Alankomaissa sovellettu “hämähäkkiteoria” (spider in the web) Brysselin yleissopimuksen mukainen. Tämä teorian mukaan samaan eurooppapatenttiin perustuvat loukkauskanteeton voitu nostaa kaikkia konserniyhtiötä vastaan emoyhtiön kotipaikan tuomioistuimessa, jos loukkaus on ollut samankaltainen kaikissa valtioissa ja jos konserniyhtiöillä on ollut yhteiset toimintaperiaatteet loukkausten osalta.

Pääsääntönä vastaajan kotipaikan tuomioistuin
EYT aloitti toteamalla, että Brysselin yleissopimuksen pääsääntö on, että kanne nostetaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa. Poikkeuksena on muun muassa 6.1 artikla, jonka mukaan kanne voidaan nostaa myös, jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka.

Artiklassa ei ole sittemmin Bryssel I-asetuksen 6.1 artiklaan lisättyä vaatimusta siitä, että saman kantajan eri vastaajia vastaan nostamien kanteiden on liityttävä toisiinsa siten, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarpeelliselta, jotta vältetään se, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.
Tässä onkin Roche-jutun ydin: voivatko eurooppapatentin osalta eri tavalla eri maissa ratkaistut kanteet olla ristiriidassa ottaen huomioon, että eurooppapatentti on oikeudellisesti nippu kansallisia patentteja (bundle of national patents), vaikka ne kaikki on myönnetty EPOssa samassa menettelyssä?

Lopputuloksen erilaisuus ei tee tuomioista ristiriitaisia
EYT totesi, että tuomio ei ole ristiriidassa toisen kanssa yksinomaan sillä perusteella, että lopputulokset ovat erilaisia, vaan eron tulee liittyä samaan tosiseikastoon ja oikeudelliseen tilanteeseen. Yllä kuvatun hämähäkkiloukkauksen osalta ei EYT:n mukaan voida päätellä samanlaisen tosiseikaston olemassaoloa, koska vastaajat eivät ole samoja ja koska eri sopimusvaltioissa tehdyt väitetyt loukkaukset eivät ole samoja.

EYT katsoi, että eurooppapatenttia koskevat eri maissa tapahtuneet loukkaukset eivät liity samaan oikeudelliseen tilanteeseen juuri sen vuoksi, että kyseessä on nippu kansallisia patentteja. Näin ollen ei voida puhua ristiriitaisista tuomioista, vaikka tuomiot eri maissa olisivatkin lopputulokseltaan erilaisia.

EYT:n mukaan forum shoppinglisääntyisi, jos hämähäkkiteoria hyväksyttäisiin. EYT viittasi lopuksi siihen, että vaikka hämähäkkiteoria hyväksyttäisiinkin, johtaisi pätevyyden kiistäminen GAT-ratkaisun mukaisesti siihen, että kannetta ei kuitenkaan voisi käsitellä muualla kuin rekisteröintivaltiossa.

Ratkaisut nopeuttanevat EPLA-neuvotteluja
EYT on käytännössä estänyt lähes kaikki mahdollisuudet kumuloida patenttiriitoja koskevia juttuja rajojen yli. Patentinloukkauskanteet ratkotaan vastedes siis melkein kaikissa tapauksissa rekisteröintivaltiossa. Kanne voidaan kuitenkin vastedeskin nostaa vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa, jos patentin pätevyyttä ei ole kiistetty. Näissä erittäin harvinaisissa tilanteissa on mahdollista kumuloida saman vastaajan eri maissa tekemät loukkaukset samaan tuomioistuimeen.

Poliittisesti ratkaisuilla on todennäköisesti Euroopan patenttioikeudenkäyntisopimuksen (European Patent Litigation Agreement, EPLA) neuvotteluja nopeuttava vaikutus. Mahdollisesti ratkaisuilla on myös vaikutusta yhteisöpatenttikeskusteluun.

EPLA:ssa ja yhteisöpatenttiehdotuksessa on esitetty omaa erityistä tuomioistuinjärjestelmää patenttiasioille. Näillä tuomioistuimilla olisi toimivalta ratkaista yli rajojen tapahtuvia patentinloukkauksia. Jäämme siis odottamaan poliittisia päätöksiä.

 Marcus Norrgård
Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten ratkaisut ja julkisasiamiehen lausunnot (suomeksi). Asioiden numerot C-4/03 ja C-539/03.