EU:n kilpailusäännöt viilauksen tarpeessa
Kilpailuvirasto selvitti EU:n kilpailusääntöjen toimivuutta teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen kannalta.
Kilpailuvirasto selvitti keväällä 2010 työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tilauksesta, mitä ongelmia ja uudistustarpeita liittyy EU:n kilpailusääntöihin, jotka koskevat teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Selvitys oli osa ns. kansallista IPR-strategiaa.
Kilpailusääntöjä ovat erityisesti Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetukset, suuntaviivat ja tiedonannot, jotka käsittelevät T&K-yhteistyötä, teknologian lisensointia, standardointiyhteistyötä ja alihankintasopimuksia.
Selvitystä varten hankittiin tietoa haastattelemalla kilpailu-, IPR- ja/tai teknologiakysymyksiin erikoistuneita juristeja, jotka eri toimialoilla ja erityyppisissä organisaatioissa ovat tekemisissä käsiteltävien sääntöjen ja yhteistyön muotojen kanssa.
Välineinä hyödyllisiä, käyttöarvo rajoittunut
Yleisesti sääntöjä pidettiin sopimusten arvioinnissa hyödyllisinä välineinä, mutta niiden käyttöarvoa kuitenkin rajoittaa muun muassa se, että monet yleiset sopimukset, kuten useita toimintoja käsittävä yhteistyö, T&K-alihankinta ja monet lisensoinnin muodot, jäävät sääntöjen soveltamisalan ja ohjeistuksen ulkopuolelle.
Haasteena on myös markkinamääritykseen ja markkinaosuuksien arviointiin liittyvä epävarmuus, jonka johdosta varmuutta jonkin ryhmäpoikkeusasetuksen edun saamisesta ei saavuteta.
Yksittäisistä sopimusehdoista haasteellisina pidettiin mm. T&K-yhteistyön tulosten hyödyntämisestä sopimista ja alihankintasopimusten kilpailukieltoja.
Näihin ei yhteistyön tarpeiden kannalta kaikissa tilanteissa sovellu tarkoituksenmukaisella tavalla T&K-ryhmäpoikkeusasetuksen lähtökohta kaikkien osapuolten oikeudesta hyödyntää yhteistyön tuloksia. Kummankaan ehtojen tapauskohtaisesta kilpailuoikeudellisesta arvioinnista ei juuri ole edes ohjeistusta sopimuksia käsittelevissä suuntaviivoissa tai tiedonannoissa.
Kilpailusääntöjen ei kuitenkaan koettu estävän hyväksyttävää yhteistyötä tai vääristävän yritysten päätöksiä, sillä sopimuksia voidaan aina arvioida tapauskohtaisesti kilpailuoikeuden yleisten kieltojen kannalta. Kuitenkin esimerkiksi markkinamääritystä koskeva epävarmuus voi johtaa siihen, että yritykset varmuuden vuoksi noudattavatkin ankarampia kilpailijoihin soveltuvia sääntöjä.
Sopimusehtojen arvioinnille selkeämmät perusteet
Moniin selvityksessä ilmenneisiin ongelmiin olisi mahdollista puuttua selventämällä haastavaksi koettujen sopimusten ja ehtojen arviointiperusteita. Tämä voisi pienentää riskiä siitä, että kilpailuoikeuteen liittyvä epävarmuus heikentää yritysten kannustimia tavoitella teknologiaan ja osaamiseen perustuvia kilpailuetuja sekä halua osallistua hyödylliseen yhteistyöhön.
Tähän voi lähitulevaisuudessa tulla mahdollisuus, sillä osaa relevanteista EU:n kilpailusäännöistä ollaan parhaillaan uudistamassa ja osan uudistaminen tulee ajankohtaiseksi muutaman vuoden kuluttua. Euroopan komission äskettäin julkaisemien horisontaalisia sopimuksia koskevien asetus- ja suuntaviivaluonnosten mukaan eräisiin haastatteluissa ilmenneisiin haasteisiin saattaa olla tulossa helpotusta.
Juha Vesala ja Hannele Väisänen: Selvitys teknologiasopimuksia koskevien EU:n kilpailusääntöjen käytännön kokemuksista ja muutostarpeista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2010 (Työelämä- ja markkinaosasto). 29 s. ISBN (sähköinen) 978-952-227-399-4. Julkaisu on verkossa:
http://www.tem.fi/julkaisut?C=98033&xmid=4412
Euroopan komission julkaisemat luonnokset horisontaalisia sopimuksia koskevista ryhmäpoikkeusasetuksista ja suuntaviivoista
http://ec.europa.eu/competition/consultations/2010_horizontals/index.html
Kansallinen IPR-strategia: Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta 26.3.2009
http://www.valtioneuvosto.fi/toiminta/periaatepaatokset/periaatepaatos/fi.jsp?oid=257126
