EPOn tulevaisuus puntarissa. Pääkirjoitus

LehtiarkistoIPRinfo_1-2006 Pääkirjoitus 21.4.2006

(IPRinfo 1/2006)

Euroopan komissio on kartoittamassa kaikille jäsenmaille ja niiden kansalaisille suunnatun konsultaation kautta eurooppalaisen patenttijärjestelmän tulevaisuutta. Mahdollisuus mielipiteen ilmaisuun on avoin 31.3.2006 saakka. Toukokuussa komissio järjestää kuulemisen saamansa palautteen pohjalta.

Samaan aikaan Euroopan patenttijärjestössä käydään tiivistä ja ilmeisesti myös värikästä keskustelua EPOn tulevasta strategiasta. Keskenään kilpailee kaksi ”puoluetta” eli keskittämistä kannattavat ja verkostoitumisen puolesta puhuvat. Strategiakeskustelu on tarkoitus saada valmiiksi kesäkuussa 2006.

Patenttijärjestelmään liittyy paljon suuria kysymyksiä. Onko yhteisöpatenttijärjestelmälle riittävästi kannatusta? Miten EPOn toimintaa tehostetaan? Mikä on kansallisten virastojen asema toisaalta mahdollisessa yhteisöpatenttijärjestelmässä ja toisaalta tulevaisuuden EPOssa? Miten yhtenäistetään tuomioistuinmenettelyjä? Missä vaiheessa patentit tulee kääntää? Täytyykö patentti kääntää kokonaisuudessaan kaikille kielille? Mitä oikeusvaikutuksia sidotaan kääntämiseen? Millä kielellä oikeutta käydään? Kysymyksiä on muitakin.

Vaikka suunnitellun yhteisöpatenttijärjestelmän rinnalla tulisi säilymään mahdollisuus hakea patenttia kansallisesti tai EPOn kautta nimettyihin valtioihin, kehitys kulkee vääjäämättä kohti harmonisointia myös patentoinnin osalta. Järjestelmien kehityksessä mukana oleminen edellyttää vahvaa kansallista osaamista ja sen kiistatonta osoittamista. Tämä luo, tai ainakin sen pitäisi luoda, paineita kansallisten mahdollisuuksien ja osaamisen kehittämiseen.

Asioiden käsittelyjen aikataulut viittaavat siihen, että patenttikysymykset ovat ajankohtaisia myös Suomen 1.7.2006 alkavalla EU-puheenjohtajakaudella. Myös kansallisella agendalla on – osin kansainvälisen kehityksen seurauksena – useita tärkeitä kysymyksiä.

Kansallisten mahdollisuuksien ja etujen tunnistaminen edellyttää kansallista IPR-strategiaa, kansallista IPR-kehittämissuunnitelmaa. Sen taustaksi tarvitaan perusteellista tutkimusta siitä, mitä ympäröivä maailma toisaalta meiltä edellyttää ja mitä se toisaalta tarjoaa.

Kansallisen osaamisen osoittaminen edellyttää toimivia viranomaisia. PRH:n asema on kansainvälisesti tunnustettu, kun sille on myönnetty tutkivan PCT-viranomaisen asema. Tuomioistuinten ja tuomareiden osaamista on nykyisen järjestelmän puitteissa melko mahdotonta osoittaa ulkopuolisille.

Oikeusministeriön asettama IPR-tuomioistuintyöryhmä (Aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittely OM 2005:2) antoi mietintönsä melkein vuosi sitten eli huhtikuussa 2005. Mietinnössä esitettiin, että teollisoikeuksia koskevien asioiden käsittely keskitettäisiin yhteen tuomioistuimeen. Eräänä perusteena oli, että näin saataisiin yhteen tuomioistuimeen riittävä asiamäärä, joka mahdollistaisi tuomioistuimen asiantuntemuksen kartuttamisen. Lisäksi osaamisen osoittaminen ulospäin helpottuisi.

Olisikin toivottavaa, että oikeusministeriö lähitulevaisuudessa ryhtyisi jatkotoimenpiteisiin mietinnön pohjalta. Kansallisesta keskittämisestä ja kansallisten ratkaisumallien kehittämisestä saataisiin apua myös EU:ssa käytävään keskusteluun. Kehittyvä kotimainen järjestelmä nostaisi Suomen ”kilpailukykyä” oikeusriitojen alueella ja parantaisi huomattavasti suomalaisten asiantuntijoiden asemaa tulevaisuuden ylikansallisissa tuomioistuimissa.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: