EPOn ohjesäännöt muuttuivat lokakuussa

(IPRinfo 4/2001)

Euroopan Patenttivirasto (EPO) muutti lokakuussa tutkimusohjeitaan tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentointia koskevin osin. Tarkoituksena oli harmonisoida tutkimusohjeet EPOn valituslautakunnan päätösten kanssa ja poistaa näiden väliltä selkeitä ristiriitoja. Uudet ohjeet eivät kuitenkaan selkeyttäneet tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentointia, vaan vahvistivat jo ennestään tunnettua käytäntöä ja herättivät uusia kysymyksiä sanavalintojen merkityksestä.

Lokakuussa 2001 EPO julkisti ohjesäännöistään uuden version (Guidelines for Examination in the European Patent Office). Erityisesti patentoitavuutta käsittelevässä luvussa keksintöjä käsittelevä kohta (C.IV.2. Inventions) uusittiin. Siinä käydään läpi, mitä keksinnöt ovat 52 artiklan mukaan ja milloin artiklassa listatut seikat, kuten liiketoimintamenetelmät ja tietokoneohjelmat, ovat patentoitavia keksintöjä ja milloin eivät.

Seuraavaksi käymme läpi pääkohdiltaan, mitä muutoksia keksintöjä käsittelevään kohtaan on tehty. Tarkastelun painopiste on tietokoneohjelmien patentoinnissa. Bioteknisiä keksintöjä käsittelevä kohta (C.IV.2a.) on rajattu tämän artikkelin ulkopuolelle.

Kyseinen päivitetty luku C.IV.2 koostuu johdanto-osasta ja seitsemästä alaosasta: löydöt; tieteelliset teoriat; matemaattiset menetelmät; taiteelliset luomukset; suunnitelmat, säännöt tai menetelmät älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten; tietokoneohjelmat ja tiedon esittäminen. Löytöjä ja tieteellisiä teorioita käsitteleviin kohtiin ei uudessa versiossa tehty mitään muutoksia. Matemaattisia menetelmiä sekä taiteellisia luomuksia käsittelevissä kappaleissa muutokset ovat miltei kosmeettisia. Liiketoimintamenetelmiä käsittelevään kohtaan tehtiin selviä muutoksia, ja tietokoneohjelmia käsittelevä osuus uusittiin kokonaan.

Tietokoneella toteutettu keksintö

Yksi ohjesääntöihin tehty muutos on se, että niissä määritellään ensimmäistä kertaa, mitä tietokoneella toteutetulla keksinnöllä tarkoitetaan (computer-implemented invention): se on keksintö, jossa käytetään tietokonetta, tietoverkkoa tai mitä tahansa ohjelmoitavaa laitetta. Myös tietokoneohjelma on tällainen keksintö edellyttäen, että sen prima facie uusi ominaisuus on ohjelma. Ohjeiden mukaan tietokoneohjelmakeksintö voi olla menetelmä, laite tai ohjelma tuotteena, ja se on patentoitavissa, jos sillä kokonaisuutena on tekninen luonne.

Tietokoneohjelman sovellusalueella ei ole merkitystä sen kannalta, kuuluuko se yllä esitettyyn tietokonekeksintöjen luokkaan. Esimerkiksi liiketoimintamenetelmä, jossa käytetään tietokonetta tai tietoverkkoa, käsitellään tietokoneella toteutettavana keksintönä.

Kontribuutionäkökulmasta luovuttiin

Yksi muutos ohjesäännöissä on niin sanotusta kontribuutionäkökulmasta luopuminen. Ohjeissa oli aikaisemmin esitetty, että 52(2) artiklassa mainittu epätekninen keksintö voi olla patentoitavissa, jos keksinnön todellinen kontribuutio edistää jotain tekniikan alaa. Jos tällä kontribuutiolla ei ole teknistä luonnetta, se ei ole patentoitavissa.

Kontribuutionäkökulmalla tarkoitetaan sitä, että tutkittaessa keksinnön teknistä luonnetta keksintö paloitellaan osiin siten, että keksinnöstä erotetaan ne elementit, jotka lukeutuvat tekniikan tasoon ja ne elementit, jotka ovat tekniikan tasoon nähden uusia. Tämän jälkeen pohditaan edistävätkö uudet elementit tekniikan tasoa, eli onko niillä kontribuutio jollekin tekniselle alalle. Epäteknisinä aloina on pidetty muun muassa matematiikkaa, ohjelmointia ja lingvistiikkaa.

Kontribuutionäkökulmaa on kritisoitu siitä, että siinä sekoitetaan teknisen luonteen arviointi uutuuden ja keksinnöllisyyden tutkimisen kanssa, vaikka ohjeissa selvästi todetaan, että nämä on tutkittava erillään. Kontribuutionäkökulma ei myöskään saa mitään tukea EPC:stä (Euroopan patenttisopimus, European Patent Convention).

Ohjesäännöissä kontribuutionäkökulmasta luopuminen näkyy siinä, että kontribuution käsitettä käsittelevä kohta on poistettu ja korvattu vaatimuksella teknisestä luonteesta. Toisaalta kontribuutionäkökulmalle tyypillinen tapa paloitella keksintö uusiin ja vanhoihin osiin on myös häivytetty uusista ohjesäännöistä. Esimerkiksi matemaattisten menetelmien ja älyllistä toimintaa vaativien suunnitelmien yhteydessä ei enää puhuta uudesta teknisestä ominaisuudesta tai uudesta laitteesta, vaan ne on hienovaraisesti poistettu. EPOn valituslautakunnan päätöksissä on kontribuutionäkökulmasta luovuttu jo aikaisemmin (T 931/95, T 1173/97).

Vaikka ”kontribuutio”-sanasta on luovuttu teknisen luonteen arvioinnissa, se esiintyy edelleen keksinnöllisyyden arvioinnin yhteydessä: Keksinnöllisyyttä tutkitaan siten, että tutkija määrittää objektiivisesti sen teknisen ongelman, jonka keksintö ratkaisee. Mikäli keksintö ratkaisee jonkin teknisen ongelman, se edistää kyseistä tekniikan alaa, eli sillä on kontribuutio tekniikan alalle.

Ohjesääntöjen mukaan tämä tekninen kontribuutio saa aikaan teknisen luonteen ja on siten keksintö artiklan 52(1) merkityksessä. Toisaalta, jos tutkija ei keksinnöllisyyttä tutkiessaan löydä mitään objektiivista teknistä ongelmaa, niin hakemus voidaan hylätä uupuvan teknisen kontribuution perusteella ja teknistä luonnetta ei tarvitse enää tutkia.
Näin ollen ohjesääntöjen uudessa versiossa kerrotaan patenttivirkailijoille, miten kiertää vaikea teknisyyden tarkastelu keskittymällä keksinnöllisyyden tutkimiseen: käytännössä voi olla helpompaa unohtaa teknisyyden pohdinta ja edetä suoraan keksinnöllisyysvaatimukseen.

Kiertämällä teknisyyden tutkinnan EPO keventää teknisen luonteen määrittelemisen taakkaa, joka on tuottanut päänvaivaa erityisesti tietokoneohjelmien patentoinnissa sekä hakijoille että EPOlle itselleen. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on sanan tekninen määritelmä elänyt vilkasta elämää EPOssa. Tämä on ollut omiaan vaikeuttamaan EPOn käytännön ymmärtämistä sekä tietokoneohjelmien että liiketoimintamenetelmien patentoinnissa.

Tekninen lisäteho sekä tekniset pohdinnat

Tietokoneohjelmat aiheuttavat aina tietokoneessa teknisiä muutoksia sähkövirran vaihteluna. Ohjeiden uudessa versiossa on kirjattu aikaisemmin EPOn valituslautakunnan tapauksissa (T 1173/97) jo hyväksytty periaate, että teknisyyden kriteeriksi ei riitä tuo tavanomainen tekninen vaikutus, vaan tietokoneohjelman on saatava aikaan tietokoneessa tavanomaista laajempi tekninen vaikutus, eli tekninen lisäteho (further technical effect). Tekninen lisäteho voi olla ennestään tunnettu.

Esimerkkeinä teknisestä lisätehosta ohjeet mainitsevat teknisen prosessin ohjaamisen, fyysisiä olioita esittävän datan käsittelyn sekä tietokoneen sisäisen toiminnallisuuden tai sen rajapintojen muuttamisen siten, että se vaikuttaa tietokoneen tehokkuuteen, turvallisuuteen, resurssien hallintaan tai tiedonsiirtonopeuteen.

Uusiin ohjeisiin on kirjattu myös tapauksesta T 769/92 (Sohei) ilmenevä periaate, että keksinnön teknisen luonteen vaatimus täyttyy, jos keksinnön toteuttaminen on vaatinut teknisiä pohdintoja
(technical considerations). Tarkempaa kuvausta tai esimerkkejä teknisistä pohdinnoista ei ohjeissa anneta.

Tietokoneohjelmatuote

Selkein muutos uusissa ohjeissa edellisiin verrattuna on takinkääntö niin sanotun tietokoneohjelmatuotteen patentoinnin suhteen. Tietokoneohjelmien yhteydessä tuote tarkoittaa esimerkiksi tietokoneohjelmaa jollakin erillisellä tallennusmedialla (carrier) kuten disketillä, CD-levyllä tai signaalina.

Ohjesääntöjen aikaisemmassa versiossa kiellettiin tietokoneohjelmien patentointi tuotteena, koska sitä pidettiin tietokoneohjelmana sellaisenaan. Nyt tällaisen tuotteen patentointi on mahdollista, mikäli ohjelma saa toimiessaan aikaan teknisen lisätehon. Ohjeissa käytetään termiä potentiaalinen lisäteho (potential further technical effect). Muutos on peräisin valituslautakunnan ratkaisuista T 1173/97 ja T 935/97.

Konkreettisen laitteen luonne

Uusissa ohjeissa todetaan, että tietokoneohjelma on patentoitavissa, jos sillä on tekninen luonne. Ohjeissa kuitenkin kehotetaan ottamaan huomioon, että menetelmää patentoitaessa teknisten keinojen käyttäminen puhtaasti epätekniseen tarkoitukseen tai puhtaasti epäteknisen tiedon käsittelyä varten ei välttämättä anna keksinnölle teknistä luonnetta. Ohjesäännöissä ei kuitenkaan eritellä tarkemmin mitä tällä tarkoitetaan.

Esimerkiksi ohjelmoinnin kohtalo jää epäselväksi: EPOn valituslautakunnan tapauksissa sitä on pidetty epäteknisenä älyllisenä toimintana, ja yleensä ohjelmointiin liittyvät keksinnöt on hylätty epäteknisinä.

Toisaalta teknisen luonteen määrittelyä helpottamatta uusissa ohjesäännöissä todetaan, että mikäli järjestelmällä, joka on sopivasti ohjelmoitu käytettäväksi tietyllä alalla, on konkreettisen laitteen luonne (character of a concrete apparatus), niin se on keksintö artiklan 52(1) merkityksessä. ”Tietty ala” voi ohjesääntöjen perusteella olla esimerkiksi liiketoimintaa tai taloustiedettä. Ohjeiden mukaan konkreettisella laitteella tarkoitetaan jotakin fyysistä kokonaisuutta tai tuotetta.

Kuten puhtaan epäteknisyyden käsitekin, myös konkreettisen laitteen luonne jää epäselväksi: tarkoittaako konkreettisen laitteen luonne, että laitevaatimukset ovat liiketoimintapatenteissa mahdollisia vai että mitä tahansa voidaan patentoida, mikäli vaatimukset esitetään konkreettisen laitteen muodossa. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta on tuskin kysymys. Joka tapauksessa esitystapa antaa tulkinnalle paljon liikkumavaraa.

Johtopäätökset

Voidaan sanoa, että tarkoituksestaan huolimatta uudet ohjesäännöt eivät selkeytä EPOn tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentoitavuutta koskevaa käytäntöä. Varsinkin patentointiin perehtymättömille IT-alan ammattilaisille ohjesäännöt tuskin tarjoavat suurtakaan apua keksintöjen patentoimiskelpoisuutta arvioitaessa.
Selvää kuitenkin on, että uudet ohjesäännöt ovat jälleen yksi askel kohti yhtenäisempää patenttijärjestelmää: teknisen luonteen arvioinnin kiertäminen keksinnöllisyyden kautta on merkki lähestymisestä kohti yhdysvaltalaista patenttijärjestelmää. Lisäksi ohjesäännöissä keksintöjä käsittelevän kappaleen alkuun on lisätty lause TRIPS-sopimuksesta ”[The invention] may be in any field of technology.”, joka lisättiin EPC:n 52 artiklaan jo marraskuussa 2000.

Risto Sarvas, DI
Helsinki Institute for Information Technology

Aura Soininen, Oik.yo., fil.yo.
Helsinki Institute for Information Technology