ECTA-konferenssi keskusteli ja väitteli – Barcelona 15. – 19.6.2010

(IPRinfo 4/2010)

ECTA (European Trademark Association) juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan. Yhdistyksen 29. vuosikokouksen teemana oli ”Trademark and Design Architecture – the Business Needs”. Konferenssi oli antoisa sekä vanhoille konkareille että uusille, uraansa aloitteleville IPR-asiantuntijoille.

ECTA-konferenssit ovat perinteisesti hyvin asiapitoisia, eikä niihin liittymättömiä tai yksityisesti järjestettyjä tilaisuuksia sallita konferenssin kuluessa. Niinpä osallistujat ovat varsin tiiviisti konferenssipaikalla ja osallistuvat käytännönläheisiin, ajatuksia ja keskustelua herättäviin istuntoihin.

Osanottajat ovat pääosin ECTAn jäseniä. Muutkin voivat osallistua konferenssiin, ja heidät kirjataan osallistumismaksulla yhdistyksen ”konferenssijäseniksi”, joka säilyy ilman äänioikeutta sen kalenterivuoden loppuun.

Onko tavaramerkkijärjestelmän suunta oikea?
Erityisen ajankohtaiseksi nousi kysymys ”Are we going to the right direction?”, johon ei saatu yhteistä (ainakaan myönteistä) vastausta. EU:n tavaramerkkijärjestelmää ja EU:n harmonisointiviraston (OHIM) toimintaa käsiteltiin monipuolisesti.

OHIMin suurimmaksi ongelmaksi mielletään liian suuret tulot ja kertynyt ylijäämä, ja siihen etsittiin ratkaisua säätiöimisen, koulutuksen ja tuotekehityksen alueilta. Lisäksi pohdittiin mahdollisuutta siirtää ylijäämää kansallisille virastoille, jotka kärsivät hakemuspulasta ja varojen puutteesta.

Omasta ja usean muun osallistujan mielestä ylijäämän kertyminen tuskin tulevaisuudessakaan estyy sillä, että maksuja alennetaan ja järjestelmää edelleen virtaviivaistetaan. Suunnitelmissa on rekisteröinnin hakeminen entistä yksinkertaisemmin ja edullisemmin perustettavan OHIM-portaalin avulla. Seurauksena näyttäisi olevan, että EU-tasoinen rekisteröinti on yhä helpommin saatavissa oleva suojausmahdollisuus yhä pienemmille yrityksille ja yksityisille henkilöille.
Kun hakemusten määrä kasvaa, tutkimukset vaikeutuvat, ja uusien tavaramerkkien EU-tasoinen suojaaminen hankaloituu. Ongelmat kohdistuvat erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

OHIMin rekisteri ruuhkautunut
Asiamiesten ja pk-yritysten puheenvuoroissa tuotiin esiin EU:n tavaramerkkirekisterin ruuhkautuminen. Saako EU-rekisteröinnin nykyisin liian helposti ja liian halvalla, ja onko rekisteröinnin kumoaminen tehty liian vaikeaksi?

Dosentti Max Oker-Blom piti hienossa ja ajatuksia herättävässä puheenvuorossaan suurena ongelmana, että EU:n tavaramerkkijärjestelmän uudistamistarpeita kartoitettaessa ei nähdä metsää puilta. Hän totesi, että juristien yleisenä vitsauksena on rakkaus yksityiskohtiin, jolloin kokonaisuus helposti jää huomiotta.

Tavaramerkkien ensisijaisena tarkoituksena on auttaa kuluttajia erottamaan markkinoilla olevat tuotteet toisistaan. Tästä syystä tavaramerkin tärkein tehtävä on toteuttaa erottamisfunktiota.

OHIM-menettelyn uudistamista harkittaessa on tarkasteltava, halutaanko vähentää kustannuksia ex ante vai ex post. Jos halutaan lisää varmuutta ja vähemmän juridisia kustannuksia rekisteröinnin jälkeen, tulisi vakavasti harkita relatiivisten esteiden tutkimista jo hakemusvaiheessa.

Jos taas päädytään painottamaan ex post -kustannuksia, on hyväksyttävä nykyistä laajempi asian esittelymahdollisuus väite- ja kumoamismenettelyissä. Jos yksittäisiä muutoksia ryhdytään tekemään, on nähtävä metsä puilta ja tarkastettava kokonaisuuden muidenkin osien muutostarpeet.

Oker-Blom totesi osuvasti, että OHIM näyttää tällä hetkellä palvelevan paremmin EU:n ulkopuolisia yrityksiä kuin omia yrityksiään. Tämä ei varmaankaan ole ollut järjestelmän alkuperäinen tarkoitus.

Liian laajat suoja-alat ongelmana
Irlantilaisen patenttitoimiston FR Kellyn edustaja, tavaramerkkiasiamies Shane Smyth piti sananmukaisesti jylisevän puheenvuoron painottaen, että nyt luovutetaan EU-tasoisia yksinoikeuksia liian laajoina ja liian halvalla. Hakijoilta ei edellytetä todellista intressiä käyttää merkkiään EU-tasoisesti tai edes oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella.

Yksittäisellä irlantilaisella ravintolalla ei välttämättä ole tarvetta EU-tasoiseen tavaramerkkisuojaukseen. Kohtuullisena ei voida pitää sitä, että EU tasoisen rekisteröinnin voimassapysymisen edellyttämäksi käytöksi riittäisi käyttö tuossa yhdessä irlantilaisessa ravintolassa.

Konkreettisina parannuksina tilanteeseen Smyth ehdotti, että
– luovutaan kolmen luokan sisällyttämisestä hakemusmaksuun ja palataan aikaisempaan lisäluokkamaksujärjestelmään kaikkien lisäluokkien osalta, sekä
– edellytetään hakemusten tavaraluetteloiden täsmentämistä ja luovutaan luokkaotsikoiden hyväksymisestä rekisteröinnin suoja-alaksi.

Näillä toimenpiteillä päästäisiin hänen mukaansa varsin nopeasti tilanteeseen, jossa hakijan olisi mielekästä rajata EU-tasoisen rekisteröintinsä suoja-ala käsittämään vain ne tuotteet ja palvelut, joille merkkiä todella halutaan käyttää.

Ehdotuksia hakemusmäärän vähentämiseksi
Myös seuraavat toimenpiteet olisivat mahdollisia hakemusmäärän vähentämiseksi ja rekisterin ruuhkautumisen estämiseksi:
– Edellytetään todellista käyttöä (positive requirement of use), joka tulee näyttää toteen esimerkiksi viiden vuoden välein (eli USA:n järjestelmä tietyin muunnoksin).
– Peritään lisämaksu laajoista tavaraluetteloista.
– Edellytetään hakijalta todellista tarkoitusta käyttää merkkiään, ja hakemus katsottaisiin vilpillisessä mielessä tehdyksi, jos tätä ei ole.

Ikuisuuskysymys kansallisten rekisteröintien tarpeellisuudesta
Ehdotukset saivat aikaan vilkasta keskustelua, ja esiin tuotiin muun muassa seuraavat kysymykset:
– Onko tarkoituksenmukaista pyrkiä suosimaan kansallisia tavaramerkkirekisteröintejä ja kansallisia patenttivirastoja?
– Onko kansallisia tavaramerkkirekisteröintejä pidettävä tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteinä?
Näyttää siltä, että OHIMin ja tavaramerkkien kanssa työkseen toimivilla oli perustellusti päinvastainen käsitys siitä, onko OHIM ruuhkautunut, ja onko EU-tasoisten rekisteröintien määrä liian suuri. Tältä pohjalta uudistuksista keskusteleminen on haasteellista. Kuten eräs luennoitsija totesi, OHIM on kuin alkoholisti: parantuminen on mahdotonta, ennen kuin se itse myöntää, että jotakin on vialla.

Haaste lukijoille
Lopuksi kaikille tavaramerkkiasiamiehille pureskeltavaksi kysymys: onko oikein, että OHIM käsittelee kiinalaisista kirjainmerkeistä koostuvia merkkejä kuvioina? Tulisiko OHIMin varautua tutkimaan tällaiset hakemukset kiinankielisinä sanamerkkeinä? Tällainen hanke on harkittavana.

Saa nähdä, milloin toteutuu rekisteri, jossa erikielisin kirjainmerkein kirjoitetut merkit luontevasti käännetään ja otetaan käsiteltäviksi niiden kulloisenkin merkityssisällön mukaisesti.

 

Marja Tommila
Asianajaja, Heinonen & Co

Share: