Direktiiviehdotuksen kivinen tie. Pääkirjoitus
(IPRinfo 1/2005)
Tietokoneohjelmien suojasta säädetään direktiivissä 91/250/ETY. Suojamuotona on tekijänoikeus. Komissio antoi 10.4.2000 kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista. Kertomuksessa todettiin, että tekijänoikeussuoja toimii hyvin, mutta patentoinnillakin voi olla sijansa suojauksessa.
Kolmisen vuotta sitten, 20.2.2002, komissio antoi ehdotuksen direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta. Direktiivi perustuu perustamissopimuksen artiklaan 95, eli sen hyväksyminen ei edellytä jäsenmaiden yksimielistä päätöstä. Direktiiviehdotus lähetettiin neuvostolle ja parlamentille.
Direktiiviehdotuksessa on kysymys EU:n jäsenvaltioiden patenttilainsäädäntöjen harmonisoimisesta siten, että ne vastaisivat Euroopan patenttiviraston tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta noudattamaa käytäntöä. Kaikki jäsenmaat ovat liittyneet EPOon. Kysymys ei ole uudesta suojamuodosta eikä myöskään suuresta mullistuksesta vallitsevaan käytäntöön.
Ehdotusta käsiteltiin sisämarkkina-asiain neuvostossa (nykyisin kilpailukykyneuvosto) 14.11.2002. Neuvosto totesi, että tekstistä oli päästy laajasti yhteisymmärrykseen, mutta se pani samalla merkille komission sekä eräiden valtuuskuntien varaumat. Asian käsittelyä päätettiin jatkaa, kunhan parlamentti on antanut lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä.
Suomen kannan valmistelu tuli eduskunnassa vireille syyskuussa 2002 (U 45/2002). Valtioneuvosto oli asettunut ohjelmistopatenttien sallimisen kannalle. Talousvaliokunta toimi ripeästi ja antoi lausuntonsa suurelle valiokunnalle 1.10.2002. Valiokunta piti direktiiviehdotusta tarpeellisena ja puolsi sen hyväksymistä valtioneuvoston kannan mukaisesti ja mahdollisimman nopeasti. Valtioneuvosto antoi marraskuussa 2002 jatkokirjelmän eduskunnalle. Siinä selvitetään tilannekatsauksen lisäksi myös talousvaliokunnan lausunnossaan esiin nostamia kysymyksiä.
Euroopan parlamentissa ehdotuksen valmistelusta on vastannut oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta JURI. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunta antoivat omat lausuntonsa JURIlle. Valiokunta teki ehdotukseen runsaasti muutoksia ja antoi mietintönsä 18.6.2003. Parlamentti hyväksyi JURIn tekstin 24.9.2003.
Komissio ilmoitti, että se hyväksyi vain osan parlamentin tekemistä muutoksista. Neuvostolle lähetettiinkin 24.9.2003 komission alkuperäinen ehdotus parlamentin tekemin korjauksin, joista komissio oli poistanut osan.
Valtioneuvosto esitti 19.12.2003 antamassaan jatkokirjelmässä kantansa Euroopan parlamentin esittämiin tarkistusehdotuksiin.
Tämän jälkeen asian tiimoilta vallitsikin melkoinen hiljaisuus. EU:n ministerineuvosto pääsi vasta toukokuussa 2004 poliittiseen yhteisymmärrykseen ehdotuksen tekstistä, joka poikkesi huomattavasti parlamentin hyväksymästä tekstistä. Yhteisymmärrys saavutettiin määräenemmistöllä. Itävallan, Italian ja Belgian valtuuskunnat pidättäytyivät äänestämästä ja Espanja äänesti vastaan.
Tarkoituksena oli, että tämä hyväksytty teksti olisi hyväksytty yhteiseksi kannaksi syksyllä jossain neuvoston kokouksessa, lopulta maatalousministerien kokouksessa 21.12.2004, mutta se vedettiin pois asialistalta. Uusista jäsenmaista Puola ilmoitti, ettei se tule hyväksymään toukokuussa saavutettua yhteisymmärrystä.
Parlamentti ryhtyi taas toimiin, ja sen oikeudellisten asioiden valiokunta päätti 2.2.2005 pyytää, että komissio tekisi uuden ehdotuksen tietokoneohjelmilla toteutettujen keksintöjen patentoimisesta. Parlamentin puhemies ja poliittisten ryhmien johtajat hyväksyivät pyynnön ja palauttivat asian komissiolle.
Komissio kuitenkin ilmoitti, että se ei aikonut muokata direktiiviehdotustaan, vaan jäi odottamaan ministerineuvoston toukokuisen päätöksen mukaista yhteistä kantaa. Kilpailukykyneuvoston kokouksessa 7.3.2005 teksti hyväksyttiinkin keskustelutta. Parlamentin on nyt 3 kuukauden sisällä joko hylättävä teksti ehdottomalla enemmistöllä, jolloin ehdotus raukeaa lopullisesti, tai ehdotettava uusia tarkistuksia. Jollei neuvosto hyväksy tarkistuksia 3 kuukauden aikana, ratkaisu jää sovittelukomitealle.
Onko tämä prosessi esimakua siitä, miten immateriaalioikeutta koskevissa asioissa voidaan tehdä yhteisölainsäädäntöä laajentuneessa EU:ssa? Tässä tapauksessa direktiiviehdotuksella pitkälti kuitenkin vain kodifioidaan EPOn nykykäytäntöä. Kuinkahan vaikeaa olisi EU:ssa saada immateriaalioikeudessa aikaan jotain todella uutta?
Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center
