Creative Commons rantautui Suomeen

(IPRinfo 4/2004)

Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT julkaisi kesällä suomenkieliset käännökset Creative Commons -lisensseistä, joiden avulla tekijät voivat määritellä Internetissä levitettävien teostensa entistä vapaammat käyttö- ja jakeluehdot. Creative Commons -lisenssillä tekijä voi ilmoittaa, että teosta saa kopioida ja käyttää tekijän tarkemmin täsmentämillä ehdoilla ja useimmiten vastikkeetta. Ajatuksena on, että vain osa teoksen oikeuksista pidätetään; some rights reserved.

Käytännössä Creative Commons -järjestelmä tarjoaa Internet-palvelun, jossa tekijän on helppo valita teoksen jakamisen lisenssiehdot. Suomenkieliset käyttäjät voivat myös tehdä valinnat suomeksi, koska sivusto tunnistaa käyttäjän selaimen kieliasetukset.

Käyttöehdot liitetään teoksiin verkkosivulla olevalla Internet-linkillä tai suoraan tiedostoon sille varatulle paikalle. Jotta järjestelmä olisi sekä helppokäyttöinen että oikeudellisesti pitävällä pohjalla, on välttämätöntä, että lisenssit on sovitettu eri maiden tekijänoikeuslain¬säädäntöön sopiviksi. Tällä hetkellä yli kuudessakymmenessä maassa on käynnissä lisenssien käännös- ja sopeuttamishankkeita. Suomi, Japani, Hollanti, Saksa ja Brasilia ovat saaneet tätä kirjoitettaessa lisenssinsä valmiiksi.

Lessig avaajana Suomessa
Suomenkielisten lisenssien julkistamistilaisuus pidettiin HIIT:issä Helsingin Ruoholahdessa toukokuussa. Tilaisuuden päävieraana puhui Creative Commons -hankkeen johtaja, Stanfordin yliopiston oikeustieteen professori Lawrence Lessig. Avauspuheessaan Lessig korosti sananvapautta ja oikeutta käyttää yhteistä kulttuuriamme uuden luomisessa ja jakamisessa.

Viimeisten viiden vuoden aikana Lessig on noussut kansainvälisesti ehkä tunnetuimmaksi tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmien kriitikoksi julkaisemalla kolme yleistajuista kirjaa (Code, Future of Ideas ja Free Culture) laajentuvien ja tiukentuvien immateriaalioikeuksien uhkakuvista avoimelle yhteiskunnalle (ks Lessigin kotisivu www.lessig.org).

Lessigin mukaan tekijänoikeusteollisuus on tottunut näkemään kuluttajat passiivisina vastaanottajina, jotka kuluttavat teoksia sohvalla kaukosäädintä käyttäen. Monien yritysten liikeideaan ei sovellu sellainen, että ihmiset itse jakavat ja luovat kulttuuria. Lessig korostaa, että Creative Commonsin tarkoituksena ei ole kaataa tekijänoikeusjärjestelmää vaan korjata siinä olevia puutteita.

Tarjoamalla tekijöille työkalut teosten levittämiseen ja jakamiseen pyritään herättämään keskustelu tekijänoikeuden uudistamisesta humaanimpaan suuntaan. Kulttuuri on ihmisryhmien työn tulos. Teollinen ja tekijänoikeuden suojaama kulttuuri perustuu aina ja kaikessa kansankulttuuriin, jossa tekijät ovat jääneet tuntemattomiksi, ja se puolestaan niin sanottujen primitiivisten kulttuurien saavutuksiin. Tässä mielessä kulttuuri on yhtä välttämätön ja luovuttamaton ilmiö kuin puhuttu kieli.

Lessig uskoo tekijänoikeusjärjestelmään, mutta toteaa, että kehittämämme teknologia mahdollistaa sellaisia kokonaan uusia teosten luomistapoja, jotka eivät ole olleet aikaisemmin kuviteltavissa. Tästä aiheutuu ristiriita, kun laki ei salli uusia luovia toimintatapoja.

Teknologian ja tekijänoikeuksien ristiriidan ratkaisemiseksi Lessig näkee kaksi mahdollisuutta:
Tekijänoikeusteollisuus saa tahtonsa läpi ja tuntemamme teknologia, joka mahdollistaa luovuuden ja sananvapauden käyttämisen, on vaarassa.

Mikäli tekijänoikeuden rationalisoijat saavat tahtonsa läpi, seuraavien sukupolvien ei tarvitse kysyä erikseen lupaa teosten käyttämiseen.

Poleemisia kannanottoja puolin ja toisin
Epäilemättä Lessig liioittelee immateriaalioikeuksien yhteiskunnallisia uhkia. Hänen asiantuntemuksensa ja erinomaisen esiintymisensä edessä nopeiden vastaväitteiden keksiminen on vaikeata. Lessigin puhe on poleemista ja se liikkuu monesti abstraktilla tasolla. Toisaalta on otettava huomioon, että Lessigin ”reformistipuolueen” vastapuoli, etenkin Yhdysvaltojen musiikki- ja elokuvateollisuuden etujärjestöt, liioittelevat omassa retoriikassaan vähintään yhtä värikkäästi.

Hollywood ja levy-yhtiöt ovat leimanneet pitkään tekijänoikeuden toisinajattelijat yhteiskunnan vihollisiksi tai piraateiksi eli siis rikollisiksi. Lessig mainitsi Hollywoodin ehkä tunnetuimman lobbarin, juuri eläkkeelle jääneen Jack Valentin kommentit, joissa tämä vertasi vertaisverkkoja käyttäviä teinejä terroristeihin.

Lessig ennusti, että tekijänoikeusjärjestelmän rationalisoituminen alkaa luultavimmin muualta kuin Yhdysvalloista, joka on paitsi reformistien niin myös ”tekijänoikeuden ääriliikkeiden” koti. Ilmapiiri ei ole ollut otollinen tekijänoikeuden lieventämiselle, koska teollisuuden painostus on ollut voimakasta. Lessig arvioi, että Creative Commons -järjestelmän kansainvälinen menestys avaa monen päättäjän silmät myös Yhdysvaltain kongressissa.

Creative Commons on saanut lämpimän vastaanoton Euroopassa ja erityisesti latinalaisessa Amerikassa. 150 miljoonan asukkaan Brasiliassa hankkeen kummisetänä on korkean tason poliitikko, kulttuuriministeri ja maailmankuulu muusikko Gilberto Gil. Hänen musiikkiansa on verkkolevityksessä ja sitä saa muunnella Creative Commons -lisenssien ehtoja noudattamalla. Gil esiintyi myös brasilialaisten lisenssien julkaisutilaisuudessa tuhatpäiselle yleisölle.

Creative Commons ei vastusta kaupallisuutta, vaan keskittyy täydentämään tekijänoikeutta vaalimalla Creative Commons -lisensoitujen teosten käyttövapautta. Vapaus hyödyttää sekä kaupallisia että ei-kaupallisia toimijoita.

Usein avoin levitys lisää myös myyntiä
Creative Commons -lisenssien volyymi yllätti varmasti kaikki. Vuonna 2003 sitä käytettiin miljoonan eri teoksen lisensoimiseen. Vuoden 2004 huhtikuussa lisenssi oli liitetty jo kolmeen miljoonaan teokseen. Lisenssien arvo tekijöille on yli 190 miljardia dollaria, jos käytetään levyteollisuuden laskentatapaa.

Business 2.0 lehti teki jutun Creative Commonsista ja laskelmoi avoimen sisällön muodostavan tulevaisuudessa miljardien dollareiden liiketoiminnan. Esimerkiksi Lessigin viimeisintä kirjaa Free Culture on myyty neljä painosta, vaikka se on saatavilla ilmaiseksi Creative Commons -lisensoituna verkosta. Lukijat ovat kääntäneet kirjan eri formaatteihin sekä luoneet siitä äänikirjoja ja käännöksiä. Verkossa oleva kirja on synnyttänyt ilmiön, joka hyödyttää sekä kustantajaa ja tekijää että kirjaa lukevaa yleisöä.

Hugo-palkittu tieteiskirjailija Cory Doctorown esikoisromaania Down and Out in Magic Kingdom ladattiin sen julkaisukuukautena verkosta lähes satatuhatta kappaletta. Kirjaa on myyty tätäkin enemmän ja siitä on otettu useita painoksia. Doctorowin motiivi kirjan levittämiseen oli taloudellinen. Maine ja keskustelu, joka julkaisemisen seurauksena syntyi, teki Doctorowista välittömästi kuuluisan Sci-fi kirjailijana.

Myös peliteollisuus on huomannut peliyhteisöjen luomien sisältöjen voiman peliä tukevana elementtinä. Useat pelit mahdollistavat pelaajien itse luomien pelikenttien, hahmojen ja tarinoiden jakamisen muiden pelaajien kanssa. Esimerkiksi Suomessa Tekes rahoittaa laajaa MC2-nimistä tutkimushanketta, joka tutkii peliyhteisöiden itse luomia sisältöjä.

Kustannusyhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen tilanne pulmallinen
Creative Commons epäilemättä iskee suoraan monien kustannusyhtiöiden asemaan. Erityisesti levy-yhtiöille järjestelmä voi tuottaa harmaita hiuksia. Mutta on olemassa joitakin vastaesimerkkejäkin: Magnatune levy-yhtiö tarjoaa verkkosivuillaan (http://magnatune.com) artistiensa musiikin maksutta. Kappa¬lei¬den ei-kaupallinen käyttö on sallittua Creative Commons -lisenssien mukaisesti. Magnatunelta voi ostaa kaupalliseen käyttöön lisenssejä suoraan sen verkkosivuilta. Kaupallisesta käy¬töstä Magnatunen artistit saavat keskimäärin 1500 dollaria vuosittaisina rojalteina. Mielenkiintoisesti korvaussumma on rei¬lusti suurempi kuin Teoston artistien keskimäärin saama korvaus.

Valitettavasti Teoston jäsenet eivät voi liittyä Magnatunen kaltaisiin palveluihin eivätkä käyttää Creative Commons -lisenssejä. Vaikka Teosto sallii jäsentensä rajoitetusti levittää teoksiaan tekijän omilla verkkosivuilla, muu teosten kopioiminen ja levittäminen on kielletty ilman Teostolta saatua lupaa ja siihen liittyvää korvausta. Siksi tekijät eivät voi käyttää Creative Commons -lisenssejä Teoston hallinnoimien teosten levittämiseen. Tekijän onkin valittava joko verkkonäkyvyys tai Teosto-korvausten kerääminen. Jos tekijä valitsee verkkonäkyvyyden, on mahdolliset korvaukset kerättävä muita teitä.

Tekijänoikeusjärjestöjen asema tekijöiden etuja puolustavana järjestönä on aikaisemmin ollut helposti puolustettavissa. On kuitenkin hankala argumentoida, miksi järjestö käytännössä huomattavasti hankaloittaa niinkin tärkeän markkinointi- ja levityskanavan kuin Internetin käyttöä. Toki järjestöjen jäsenille on vaikea esittää, miksi järjestön tulisi sallia ilmainen kilpailu maksullisten palveluiden rinnalla. Oleellista on erotella suositut ja vähemmän suositut teokset toisistaan. Suurin osa teoksista on sellaisia, jotka kannattaa levittää vapaasti, julkaistiinpa ne erikseen kaupallisina painoksina tai ei.

Teoston tuloista suurin osa tulee muutaman kärkiartistin tuotannosta. Suurin osa teoksista – arviomme mukaan yli 90% – tuottaa erittäin vähän, jos ollenkaan tuloja tekijöilleen. Näiden teosten taloudellinen merkitys tekijöille on olematon. Ne ovat kuitenkin osa kulttuuriamme ja yhteinen velvollisuutemme on säilyttää ja vaalia sitä perinnettä, jota ne edustavat.
Yleisradion arkistoon lukitut teokset, jotka ovat vain harvojen tutkijoiden saatavilla, eivät palvele tätä tarkoitusta. Ei-kaupallinen nettijakelu mahdollistaisi näiden teosten helpon jakamisen tekijän päättämillä vapaammilla ehdoilla. Tässä tapauksessa Teoston rooliksi jäisi kerätä korvaukset teosten radiossa tai tapahtumissa esittämisestä sekä levymyynnistä.

Kohti tekijänoikeusjärjestelmän muutosta
Lessigin mukaan lakimiehet ovat tulevaisuudessa häviäjiä, jos Creative Commons onnistuu tavoitteessaan vähentää epävarmuutta tekijänoikeuksien verkkolevityksessä. Lessig itse tuottaa ammatikseen lakimiehiä Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Hänen mielestään lakimiesten tulisikin keskittyä tärkeämpiin tehtäviin kuin rajoittaa pääsyä kulttuuriin. Hyvänä esimerkkinä on se, että alkuperäiset englanninkieliset Creative Commonsin lisenssiversiot laati kaksi yhdysvaltalaista asianajotoimistoa pro bono -periaatteella eli yhteisen hyvän vuoksi veloituksetta.

Toimiessaan optimaalisesti Creative Commons mahdollistaa ihmisten helpon yhteistoiminnan ilman lisenssien ja lupien tapauskohtaisia neuvotteluja. Hyötyjinä ovat muun muassa teknologiayritykset, jotka kehittävät uusia keksintöjä. Niiden ei tarvitsisi enää epäröidä juridisen epävarmuuksien takia sitä, tuovatko he uudet keksintönsä markkinoille.

Tämä ideaalimaailma ei ole totta vielä tänään, sillä Creative Commonsiin liittyy nykyisellään tukuittain erityyppisiä oikeudellisia ongelmia. Suuri osa niistä johtuu suoraan tekijänoikeuslaista ja sen rakenteesta. Keskeisin näistä on ankara vastuu tekijänoikeusloukkauksista, vaikka levitys olisi tapahtunut bona fide eli hyvässä uskossa. Jos sivullisen oikeuksia on loukattu, joutuu jokainen teoksen käyttäjä tekijänoikeuslain nojalla vastuuseen, tiesipä hän teoksen laittomuudesta tai ei. Teknisenä apuvälineenä Creative Commons kehittää tällä hetkellä mm. mp3-tiedostoihin liitettyjä lisenssejä, jotka voidaan ”rikkoa”, jos sisältö loukkaa muiden tekijänoikeuksia.

Ankara vastuu loukkaustilanteissa on yksi nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän räikeimmistä ongelmista, joka ei koske yksin avoimia lisenssejä. Uskomme, että järjestelmää voidaan muuttaa, mikäli siihen on paineita. EY:n direktiivien mukaan seuraamusten, kuten vahingonkorvausvastuun lajin ja tason määrääminen, on nimenomaan kansallisten lainsäätäjien asia. Poliitikot ryhtyvät toimiin, jos syntyy riittävän voimakas liike, joka osoittaa, että ongelma on todellinen ja että muutokset ovat välttämättömiä. Tämän takia on tärkeää näyttää, että kansalaiset eivät ole pelkästään kuluttajia vaan myös tuottajia ja tekijöitä, jotka luovat kulttuuria joka päivä. Creative Commons on osoittanut, etteivät tekijänoikeudet ole yksin tekijänoikeusteollisuuden oikeuksia. Se on myös esimerkki siitä, miten luovat ihmiset muokkaavat tekijänoikeusjärjestelmää sen omilla ehdoilla järkevämpään suuntaan.

Tämä artikkeli on lisensoitu Creative Commons:
Nimi mainittava-Ei jälkiperäisiä teoksia 1.0 Suomi -lisenssillä
Sinulla on vapaus kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta ja käyttää teosta kaupallisiin tarkoituksiin seuraavilla ehdoilla:
-Nimi mainittava. Alkuperäisen tekijän nimi on ilmoitettava teoksen yhteydessä.
-Ei jälkiperäisiä teoksia. Teosta ei saa muuttaa, muunnella tai käyttää toisen teoksen pohjana.
Uudelleenkäyttäessäsi tai levittäessäsi tätä teosta, sinun tulee tehdä selväksi muille tämän teoksen käyttäjille nämä lisenssiehdot.
Tämän lisenssin rajoituksista voidaan luopua tekijänoikeuden omistajan antamalla luvalla.

Herkko Hietanen
OTK, tutkija
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT
Creative Commons Finlandin johtaja

Mikko Välimäki
OTK, yliopisto-opettaja
Teknillinen korkeakoulu