Brandiajattelu tavaramerkeissä

(IPRinfo 4/2002)
Pirkko-Liisa Haarmann, oikeusneuvos

Arvosteltu teos: Jukka Palm: Tavaramerkki, kilpailu ja alkuperä. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 233. Jyväskylä 2002

Tavaramerkkioikeudesta väitelleitä meillä on nyt kolme. Erik Finnilän ja Kirsti Rissasen välillä oli yli neljäkymmentä vuotta, Rissasen ja Jukka Palmin välillä yli kaksikymmentä vuotta. Vauhti näyttää siis kiihtyvän.

Palm tarkastelee väitöskirjassaan niin sanotun brandiajattelun heijastumista siihen, millaisia merkkejä voidaan rekisteröidä tavaramerkkeinä ja miten laajalle rekisteröidyn tavaramerkin suoja-ala ulottuu. Ennen kuin hän pääsee vastaamaan näihin kysymyksiin, hän vertailee tavaramerkin käytön historiallista taustaa nykyaikaiseen brandiajatteluun sekä esittelee taloustieteen huomioita tavaramerkkien taloudellisista dimensioista.

Rekisteröinnin edellytykset

Rekisteröinnin edellytyksiä tutkiessaan Palm kiinnittää erityistä huomiota epätavallisiksi kutsumiinsa merkkeihin. Näitä ovat hänen mukaansa värit, kolmiulotteiset muodot sekä äänet ja tuoksut. Kieltämättä tällaiset merkit muodostavat pienen vähemmistön kaikkien rekisteröityjen merkkien joukossa, joten puhe epätavallisista merkeistä on paikallaan.

Kirjoittaja käsittelee muun muassa tällaisten merkkien suojan tarvetta sekä niiden suojaamiseen liittyviä kilpailullisia ongelmia. Rekisterikäytännön tarkastelussa etualalla ovat OHIMin kannanotot (Palm puhuu johdonmukaisesti SMHV:stä).
Myös yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuin on ratkaissut nelisenkymmentä OHIMin päätöksistä tehtyä valitusta. Tärkeimmät näistä, samoin kuin yhteisön tuomioistuimen ainoa väitöskirjan painoon mennessä antama yhteisötavaramerkkiä koskeva tuomio (BABY-DRY, C-383/99 P), löytyvät kirjasta kommentoituina.

Vastapoolina on ennen muuta Yhdysvalloissa omaksuttu käytäntö, jossa taloudellisille näkökohdille on annettu enemmän merkitystä. Yhdysvaltojen käytäntöä Palm ei kuitenkaan ole valmis sellaisenaan hyväksymään katsoen, että amerikkalaiset tuomioistuimet ottavat näissä(kin) asioissa helposti lainsäätäjän roolin ja politisoivat sääntelyn soveltamisen.

Tavaramerkkisuojan laajuus

Pääpaino Palmin teoksessa on tavaramerkkisuojan laajuuden tarkastelussa. Sen taustaksi käsitellään merkinhaltijan kielto-oikeuden laajuutta Englannissa, USA:ssa, Saksassa, Benelux-maissa ja Suomessa. Lopputulema on, että manner-eurooppalaisissa maissa sekaannusvaaraa tai niin sanotuilla assosiaatiota koskevilla säännöksillä on ensisijassa suojattu merkinhaltijaa, kun sen sijaan Yhdysvalloissa ja Englannissa on korostettu enemmän merkkien välisiä kilpailunäkohtia ja yksinoikeuksien luomien monopolien haitallisia vaikutuksia.

Yhteisöoikeudellisen tavaramerkkisuojan laajuuden käsittely tapahtuu tunnettujen SABEL/Puma-, Canon-, Lloyd- ja Adidas -tapausten pohjalta. Lähtökohtana EY:n tuomioistuimen käytännössä on tradition mukaisesti, että vahvoja merkkejä suojataan laajemmin. Huomioon otetaan kuitenkin myös epäsuora sekaannusvaara. Sen vuoksi niin sanotulla assosiaatiolla on tärkeä merkitys.

Jaksoa seuraa vielä esimerkkien varaan rakennettu katsaus siihen, miten sekaannusvaaran laajalla tulkinnalla merkinhaltijalle voidaan taata riittävän laaja suoja. Esimerkit ovat pääosin Suomesta. Katsaus päättyy KHO:lle annettuun kiitokseen sen viimeaikaisen käytännön onnistuneisuudesta. Avoimemmin perustellut ratkaisut ohjaisivat kirjoittajan mielestä kuitenkin paremmin PRH:n käytäntöä.

Look-alike -tuotteet

Seuraavaksi Palm pohtii laajennettua tavaramerkkisuojaa ja paneutuu erityisesti niin sanottujen look-alike -tuotteiden problematiikkaan. Tässäkin jaksossa esitetään runsaasti esimerkkejä oikeuskäytännöstä. Ruotsin ja Suomen osalta esimerkit ovat useimmiten peräisin markkinatuomioistuimista.

Tarkastelu päättyy perusteltuun vaatimukseen siitä, että immateriaalioikeuksien loukkaamista ja sopimatonta jäljittelyä koskevaa kannetta tulisi voida ajaa samassa tuomioistuimessa ja samassa prosessissa.

Viimeisessä pääjaksossa tavaramerkkisuojan laajuutta käsitellään tilanteissa, joissa tavaralajit eivät ole samankaltaisia eli tarkastelun kohteena ovat lähinnä ns. laajalti tunnetut tavaramerkit. Jälleen lukija johdatetaan problematiikkaan käytännön ratkaisujen kautta.

Tutkijan tie tuloksiinsa

Yhteenvetona kirjoittaja toteaa, että mitä laajemmin yksinoikeuden haltijan asemaa suojataan, sitä suurempi on riski siitä, että kilpailullinen tasapaino markkinoilla vaarantuu. Mitä konservatiivisemmin tavaramerkkioikeutta sovelletaan, sitä vähäisempi on tämä vaara. Mutta mitä enemmän sääntely asettaa rajoituksia sille, millaiset tulkintavaihtoehdot ovat mahdollisia, sitä vaikempi on sääntelyä tulkita taloudellisesti rationaalisella tavalla.

Palmin väitöskirjan tutkimustulokset eivät kenties ole mullistavan uusia; harvoinpa ne oikeustieteellisissä tutkimuksissa sellaisia ovat. Tavaramerkkejä jokapäiväisessä työssään käsitteleville kirjan anti ei luultavasti olekaan siinä, mitä tutkija vastaa asettamiinsa kysymyksiin, vaan siinä, mitä tietä hän on päätynyt tuloksiinsa.

Edellä olen jo muutamaan kertaan korostanut sitä, että kirjoittaja on käyttänyt hyväkseen varsin runsaasti rekisteriviranomaisen ja oikeuskäytännön ratkaisuja. Etenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulkinnat ovat meille tärkeitä. Näiden ratkaisujen yksityiskohtaiseen analysointiin kirjoittajalla on ollut malttia paneutua.

Pirkko-Liisa Haarmann
Oikeusneuvos