Blogit, wikit ja web 2.0 työvälineinä?

IPRinfo 4/2006

Tietoasiantuntijat ry:n kolmeosainen koulutusohjelman Tietoviestintä & viestintätieto ensimmäisessä koulutuspäivässä (28.9.2006) esiteltiin verkkoviestinnän uusia muotoja. Puhujien erilaiset näkökulmat antoivat kuulijoille monipuolisen kuvan yhteisöllisen webin mahdollisuuksista myös ammattikäytössä.

Dicole Oy:n nuori toimitusjohtaja Teemu Arina lähti siitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Tietoverkko on siten omiaan tukemaan yhteisöllisiä oppimisprosesseja. Ainakaan tietoammattilaisille ja sosiologeille ei ole uutta, että tieto siirtyy verkostoja myöten tehokkaammin kuin valmiita kanavia pitkin ja että ihmisten tunteminen on tiedonvaihdossa keskeistä.
Uuden ajattelumallin mukaan yhteisöt ja yhteisöllisyys ovat nyt syntymässä uudelleen verkoissa: “naapuriapua” voi saada blogituttavaltaan toiselta puolelta maailmaa. Henkilökohtaisen osaamisen lisäksi itse kullakin pitäisi olla myös sosiaalista pääomaa, kykyä ja halua jakaa osaamistaan.

Asiantuntijuus siirtynyt vertaisverkkoihin
Web 2.0 tarkoittaa internetin entistä yhteisöllisempää ja interaktiivisempaa käyttöä sekä mahdollisuutta valikoida ja yhdistää aineistoja omille välineille. Paino on nyt ihmisten eikä tietokoneiden verkottumisessa. Arina maalaili, miten blogien avulla jopa saman organisaation ihmiset voivat olla paremmin tekemisissä toistensa ja asiakkaittensa kanssa jakaen näin osaamistaan – miellyttipä tämä johtoa tai ei.

Asiantuntijuus onkin siirtymässä vertaisverkkoihin, ja useasti kollegoiden mielipide ratkaisee omankin toimintapäätöksemme. Asiablogeissa on yleensä linkit alkuperäisiin lähteisiin, joten ne ovat tavallaan luotettavampia kuin vaikkapa sanomalehdet. Kuten Jukka Kemppinen toisaalla tässä lehdessä toteaa, monet blogit ovat ammatillisesti hyödyllisiä – ja juridiikassa niitä saisi olla enemmänkin!

Wikipediassa Arinan mukaan kiteytyy “tieto” eli paras kunkinhetkinen ymmärrys kustakin asiasta. Koska nettiyhteisöä ei voi johtaa, sitä ei myöskään kauan voi johtaa harhaan, vaan kollektiivi korjaa itse tietämystään.

Uusista palveluista mahdollisuuksia elinkeinoelämälle
Internetin kautta on pitkään voinut välittää kuvaa ja ääntä avoimesti tai suljetussa piirissä, esimerkiksi nettikokouksina. Käyttäjäpiirin jatkuvasti laajentuessa ja teknologian kehittyessä mahdollisuuksia käytetään sekä ammatillisiin että yksityisiin tarkoituksiin.

Kenen tahansa on helppo panna kuvia näkyviin Flickr-palveluun, esittää videoita YouTube-järjestelmässä tai julkaista puhetta tai musiikkia Odeo-sivustolla. Itselleen voi rakentaa RSS-syöttein uutispalvelun, joka kokoaa määritellyt tiedot valituista nettilähteistä päivittäin.

Tällaiset palvelut avaavat huikeita mahdollisuuksia myös opetukselle ja elinkeinoelämälle. Lisäksi nuoriso, jota ei suuresti kiinnosta perinteinen osallistuminen kuntien, valtion ja seurakuntien asioihin, keskustelee vilkkaasti verkossa. Mutta menevätkö papit ja poliitikot verkkoon, kysyi Arina.

Tuoko verkkohöpinä lisäarvoa?
Maailmassa syntyy joka hetki uusi blogi. Uusien teknologioiden vanha konkari Petteri Järvinen ihmetteli mitä lisäarvoa ne tuovat. Ihmiset saavat “digistressin” yhä uusista vempaimista ja siitä tunteesta, että he ovat menettämässä kontrollin.
Odotettu semanttinen web on sekin vasta tulossa. Mutta kukaan ei voi hallita kaikkea, vaan pitää tunnustaa rajallisuutensa ja antaa itselleen aikaa, muistutti Järvinen.

Hän esitteli erilaisten tiedonsyöttöpalveluiden (RSS) tulostumista omalla näytöllä. Tieto välittyy vertaisverkoissa ja jopa Wikipediassa usein nopeammin kuin uutistoimistojen kautta. Luotettavuutta haittaavat kuitenkin virheet ja tahalliset häiriköinnit.

Niin informaatioammattilaisten kuin tavallisten kansalaistenkin pitäisi aina muistaa tarkistaa tiedot useammasta lähteestä ennen kuin niitä lähtee toimittamaan eteenpäin.

Tekijänoikeus ja yksityisyyden suoja hämärtyvät
Järvinen oli huolissaan tietosuojasta. Kaikesta mitä tietokoneella ja verkossa teemme, jää jälkiä. Mitä kerran tulin blogiini kirjoittaneeksi, ei välttämättä katoa, vaikka itse pyyhkisin sen pois. Siitä voi olla kopio jonkun sivulla käyneen koneella ja hakukoneiden arkistoissa.

Samoin säilyy ja mahdollisesti leviää yleiseen verkkoon vahingossa tuokioksi lipsahtanut ei-julkinen data. Toimittajat herkuttelevat nostamalla sopivassa käänteessä esiin poliitikkojen aikanaan ajattelemattomuuksissaan kirjoittamia verkkotekstejä.

Tekijänoikeudet eivät huoleta Arinan tapaisia verkkoyhteisön edelläkävijöitä: he ovat valmiita jakamaan omaa osaamistaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä liberaaleja. TV-yhtiöt ovat ryhtyneet toimiin ohjelmiensa poistamiseksi YouTubesta, ja musiikkiteollisuus raivoaa MySpace-sivuston soitannasta.

Rakenteilla onkin mm. hakukoneiden pääsyä sisältöihin rajoittava tekninen protokolla. Mutta voiko kehitystä pysäyttää lainsäädännöllä tai tekniikalla? Nuoret tunkevat valtavalla volyymilla MySpace- ja YouTube -palveluihin omia juttujaan välittämättä siitä, onko niiden osana tekijänoikeussuojattua aineistoa.

Ja kuten viimeaikaiset uutiset osoittavat, uudet käyttötavat syntyvät yllättäen. Vartijoiden väkivaltaisuudet nousivat laajasti keskusteluun yhden kännykkäkameralla otetun kuvasarjan seurauksena, kun se oli kaikkien nähtävänä verkossa.

Blogit ovat heikkojen signaalien lähteitä
Toimitusjohtaja Marjukka Nyberg (M-Brain Oy) selvitti, miten yhteisöllisiä verkkopalveluja voi hyödyntää mediaseurannassa. Hän muistutti, että kun yritys tilaa seurantapalvelua, kannattaa harkita miksi ja ketä varten seurataan, jotta palveluun valikoituvat oikeat lähteet. Blogit ovat erityisesti ns. heikkojen signaalien eivätkä faktan tiedonlähteitä, mutta ne voivat olla yritykselle relevantteja.

Ammattiblogit ovat kuitenkin tiedonseurannan työväline. Niitä pitänee lisätä myös IPR University Centerin linkkisivulle. Ehkä otetaan harkitaan myös Kemppisen ehdottama instituutin oma blogi!

Päivi Helander
Informaatikko
IPR University Center