Avoin lähdekoodi työllistää lakimiehiä

(IPRinfo 1/2006)

Kävin helmikuussa haistelemassa viimeisimpiä immateriaalioikeusalan trendejä teknologiateollisuuden kuumassa pisteessä San Franciscon alueella. Vierailun päätapahtuma oli kaksipäiväinen Open Source Business Conference (OSBC), jossa tuntui olevan sama henki kuin reilut 5 vuotta sitten Internet-hypen aikaan. Internetin on vain korvannut termi open source eli avoin lähdekoodi. Kysymys ei ole kuitenkaan enää pelkästään ohjelmistoista vaan saman teeman alla käsitellään kaikenlaista tietotekniikkaan liittyvää liiketoimintaa, jossa immateriaalioikeuksia annetaan vapaammin muiden käyttöön.

Erona edelliseen hype-aikaan yhtä moni ei usko, että aloittavat yritykset voisivat oikeasti vallata markkinoita isoilta. Pikemminkin nyt isot yritykset ja niiden strategiset siirrot ovat huomion keskellä. Hyvänä esimerkkinä konferenssin ensimmäisenä päivänä Oracle julkisti ostaneensa Sleepycat Softwaren, joka on yksi pisimpään toimineista avoimen lähdekoodin ohjelmistoyrityksistä. Aiemmin viime vuonna Oracle oli ostanut Suomesta toisen pienen avoimen lähdekoodin yrityksen. Spekuloitavaa riitti: varustautuuko Oracle tällä tavoin sotaan Microsoftia vastaan vai yrittääkö se vain lakaista avoimen lähdekoodin yrityksistä nousevan kilpailuriskin maton alle ennen kuin sellaista ehtii kunnolla edes syntyä.

Asianajotoimistot erikoistuvat
Konferenssin yksi teema oli avoimeen lähdekoodin liikejuridiikka. Juristien esitelmät ja paneelit keräsivät poikkeuksetta myös salit täyteen. Eikä ihme. Arvioiden mukaan yli 90% yhdysvaltalaisista ohjelmistotuotteita hyödyntävistä yrityksistä käyttää pian avointa lähdekoodia osana omia tuotteitaan. Käytännössä kaikilla suurilla asianajotoimistoilla onkin jo tätä nykyä tarjota esite ”open source praktiikasta”.

Asianajajien on siis osattava vastata asiakkaidensa lisääntyviin kysymyksiin avoimesta lähdekoodista. Sinänsä kehityksessä ei ole mitään uutta. Kun teknologiateollisuus kehittyy tiettyyn suuntaan, juristit seuraava kiireellä perässä. Tilanne alkaa nähtävästi olla tältä osin jo hallinnassa, sillä esitelmien perusteella keskeiset tulkintakysymykset ja argumentit ovat ainakin suurimmilla yhdysvaltalaisilla asianajotoimistoilla hyvin hallinnassa. Miten lie tilanne Suomessa?

Uudet tuulet lisensseissä
Pisin jono juridiikkafoorumin ulkopuolelle muodostui kun aiheena oli kaikkein suosituimman avoimen lähdekoodin lisenssin GNU GPL:n uusi versio. Uuden lisenssin ensimmäinen luonnos julkaistiin tammikuussa ja kiinnostus muutoksien vaikutuksiin on ymmärrettävästi suurta. Arviolta yli 50 000 avoimen lähdekoodin komponenttia on lisesoitu GNU GPL:llä Linux mukaan lukien.

Avoimen lähdekoodin juridiikasta kirjan julkaissut Lawrence Rosen arvioi, että lisenssiluonnoksessa on vielä lukuisia epäselviä kohtia. Hänen mukaansa ei ole edelleenkään selvää, missä määrin avoimen lähdekoodin kehittäjä voi vaatia vastavuoroisesti ohjelmistokomponentin hyödyntäjiä käyttämään samaa lisenssiä omissa tuotteissaan. Jos lisenssissä luotetaan yksinomaan tekijänoikeuslakiin, tämä ei anna Rosenin mukaan riittäviä vastauksia ohjelmistokehittäjien käytännön ongelmiin – kuten ohjelmistokomponenttien keskinäiseen linkittämiseen – joista tekijänoikeuslaki ei puhu mitään.

Epäselvänä pidettiin myös lisenssiluonnoksen jyrkkiä sanakäänteitä teknisiä suojakeinoja (Digital Restrictions Management, DRM) vastaan. Lisenssissä pyritään varmistamaan, ettei ohjelmistokomponentin käyttäjä lisää siihen teknisiä käyttörajoituksia, joilla esimerkiksi lähdekoodin vapaa muuntaminen pyritään estämään. Toisaalta tämä saattaa vaikeuttaa avoimen lähdekoodin käyttöönottoa järjestelmissä, joilla voidaan jakaa mediateollisuuden tuotteita. Joko mediateollisuuden on siis luovuttava teknisistä suojakeinoista tai teknologiateollisuuden on pidättäydyttävä GPL-lisensoitujen komponenttien käytöstä kriittisissä osia järjestelmää. Asetelma ei ole helppo.

Lisenssiluonnoksen patenttiehto aiheutti myös keskustelua. Suuria teollisuusyrityksiä avustavat liikejuristit epäilivät, että vaatimus lisensoida ilmaiseksi kaikki ohjelmistotuotetta koskevat patentit voi olla mahdoton toteuttaa. Esimerkiksi telekommunikaatiosektorilla on paljon ristiinlisensoimissopimuksia, joissa kielletään patenttien vapaa lisensointi kolmansille osapuolille. Tällöin avoimen lähdekoodin käyttöönotto ei välttämättä onnistu lainkaan.

Immateriaalioikeudet yrityskaupoissa
Toinen paljon kiinnostusta herättänyt teema oli avoin lähdekoodi ja immateriaalioikeudet yrityskaupoissa. Sitä mukaa kun sijoitukset avoimen lähdekoodin yrityksiin ovat lisääntyneet ja yrityksillä on alettu käydä kauppaa, myös avoimeen lähdekoodiin liittyviä transaktioriskejä on alettu analysoida entistä tarkemmin.

Puheenvuoroissa korostettiin, että riskiarvioita ei voi tehdä pelkästään A4-nivaskoja ja lisenssiehtoja selailemalla. Käytännössä juridinen riskianalyysi vaatii lähdekoodin läpikäyntiä. Tähän markkinarakoon on syntynyt amerikkalaiseen tyyliin uusia yrityksiä, joista konferenssissa olivat esillä Black Duck Software ja Palamida. Näiden tarjoamilla ohjelmistoilla voi tehdä haun haluttuun lähdekoodiin, jota verrataan yritysten keräämään laajaan ”prior art” kooditietopankkiin. Työkaluilla voi myös tunnistaa ainakin mainospuheiden mukaan lisenssien keskinäisiä ristiriitoja ja patenttien käyttöön liittyviä riskejä. – Tässä yhteydessä voidaan mainostaa, että Teknillisellä korkeakoululla kehitetään parhaillaan (avointa ja ilmaista) eri lisenssit lähdekoodista tunnistavaa ohjelmatyökalua. Sen voi ladata osoitteesta

Tutkimuksessa vielä paljon edessä
Ennen konferenssia kävin Berkeleyn yliopistossa tapaamassa professori Pamela Samuelsonia, joka oli järjestänyt koko syyslukukauden kestäneen kurssiin avoimen lähdekoodin juridiikasta ja taloustieteestä. Hänen arvionsa tutkimuksen tilasta oli varsin kriittinen: suurin osa julkaisuista toistelee Samuelsonin mukaan tarpeettomasti jo tunnettuja faktoja avoimen lähdekoodin historiasta ja keskeisistä tutkimuskysymyksistä. Uutta analyysiä on julkaistu hyvin vähän – sekä juridiikassa että taloustieteessä. Samuelson kertoi, että oli hankala kerätä edustava kurssilukemisto, jossa samoja asioita ei olisi jankutettu julkaisusta toiseen. Hän aikoo järjestää kurssin myös ensi lukuvuonna, mutta lukemisto pitää kuulemma miettiä kokonaan uudelleen. – Samuelson on myös tällä tietoa tulossa käymään Suomessa ensi syksynä.

Lisäksi istuin iltaa San Jose State Universityn professori Joel Westin kanssa, joka on ollut yksi eniten julkaisseista avoimen lähdekoodin liiketoiminnan tutkijoista. Westillä on ollut käynnissä piilaakson avoimen lähdekoodin tutkimusprojekti, jossa hän on haastatellut keskeiset yritykset ja yrittänyt hahmottaa näiden toimintamalleja. Samuelsonin tapaan West harmitteli, että sitä mukaa kun yleinen kiinnostus ja julkaisujen määrä avoimesta lähdekoodista kasvavat vilkkaasti, kynnys julkaista uutta oikeasti relevanttia analyysiä on myös noussut merkittävästi. Tähän oli hänen mukaan osasyynä yhdysvaltalaisten yliopistojen suosima ”kannustinjärjestelmä”, joka käytännössä pakottaa julkaisemaan siitä aiheesta, joka kulloinkin myy parhaiten.

Entä avoin sisältö?
Open Source Business Conferencessa puhui myös aikamme legenda, teknologiajuridiikan apostoli numero yksi Lawrence Lessig. Voin vain lämpimästi suositella jokaista immateriaalioikeuksista kiinnostunutta kokemaan ainakin kerran elämässään Lessigin vauhdikkaan esityksen niin kauan kuin miehen vauhti pysyy nykyisenlaisena. Sinänsä Lessigin bongaaminen ei ole mahdotonta, koska mies tuntuu matkustavan saarnaamassa maailman ympäri vähintään kerran kahdessa kuukaudessa.

Tänä vuonna Lessig on aloittanut aiempaa optimistisemmissa merkeissä. Hän väitti toki edelleen, että mediateollisuus on omimassa Internetin ja estämässä teosten luovan käytön ja tehokkaan jakamisen. Mutta toisaalta Lessig jaksoi mainostaa, kuinka avoimen sisällön Creative Commons (CC) -lisenssi on liitetty jo noin 50 miljoonaan Internetissä vapaasti jaossa olevaan teokseen. Pelkästään Flickr-nimisestä palvelusta on tällä hetkellä ladattavissa noin 7 miljoonaa CC-lisensoitua valokuvaa. Tästä Lessig oli kehittänyt uuden iskulauseen: Less is good (lausutaan nopeasti tyyliin ’Lessig good’).

Ehdin konferenssin tauolla vierailla Creative Commonsin toimistolla, jossa työskentelee kymmenkunta avoimen sisällön ammattilaista. Heidän päivätyönsä on mainostaa lisenssejä, vastata miljooniin kysymyksiin, ja saada CC näkymään eri jakeluverkoissa viihteestä tieteellisiin aikakauslehtiin (Science Commons). Toistaiseksi mediateollisuus ei ole ottanut CC-lisensoituja teoksia omiin kanaviinsa ja esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöjen ehdot saattavat kieltää CC-lisenssien käytön tekijän omalla kotisivulla. Tässä mielessä avoin sisältö on avoimesta lähdekoodista ainakin viisi vuotta jäljessä: teollisuuden ja Creative Commonsin vuoropuhelu on vasta alkamassa.

FT Mikko Välimäki
Svenska handelshögskolan


Huomautus: IPRinfo 1/2006 -verkkoversiossa koko artikkeli, painetussa vain lyhennelmä. (phh)