Asiantuntevat patenttineuvojat ovat pienen kansakunnan hyvinvoinnin tae

(IPRinfo 1/2007)

Suomalainen patenttiasiantuntija, kouluttaudu! Näin vaatii joulukuussa patenttineuvoksen arvonimellä palkittu Patenttitoimisto Borenius & Co:n toimitusjohtaja Pia Hjelt.

Suomalaisten immateriaalioikeusalan asiantuntijoiden on syytä jatkuvasti kouluttautua, hankkia lisää kokemusta omasta alastaan ja vahtia kansainvälistä kehitystä. Jos tästä lipsutaan, edessä voi olla paitsi suomalaisen IPR-osaamisen, myös elinkeinoelämän näivettyminen.

– Patenttialan neuvonta on muuttunut pienestä kotimaisesta puuhastelusta vaativaksi kansainväliseksi asiantuntijatyöksi, jossa edellytetään käytännön tietotaidon lisäksi kielitaitoa ja kokemusta kansainvälisestä immateriaalioikeudesta. Samanaikaisesti patenttien merkitys yritysten strategisena kilpailuvälineenä on kasvanut huimasti, yli kolmekymmentä vuotta alalla toiminut Pia Hjelt puntaroi.

Suomalaisen immateriaalioikeuskentän ongelmana on oikeusjuttujen vähäinen määrä, jonka vuoksi vain harvoilla juristeilla ja tuomareilla on mahdollista hankkia alan huippuosaamista. Suomalaisessa käräjäoikeudessa saattaa olla vuodessa noin kymmenen patenttijuttuja, kun taas esimerkiksi Iso-Britanniassa yhdellä erikoistuneella tuomarilla voi olla käsiteltävänään vain patenttiasioita. Suomalaisten osana on opiskelemalla hankkia se tietotaito, joka muualla voidaan hankkia käytännön kokemuksella.

Jos suomalaisten patenttiasiantuntijoiden ammattitaito on puutteellista, yritykset alkavat kääntyä ulkomaisten immateriaalioikeusjuristien puoleen ongelmiensa kanssa. Silloin kynnys soittaa esimerkiksi saksalaiselle juristille Saksaan voi olla aika korkealla, eikä asiantuntija-apua etsittäisikään yhtä hanakasti kuin kotimaassa.

– Suomalaiset yritykset tarvitsevat suomalaisia patenttiasiantuntijoita, joiden ammattitaitoon voi luottaa, Hjelt painottaa.

Tarvitaan yliopistotasoista koulutusta
Kolmenkymmenen viime vuoden aikana immateriaalioikeuden asiantuntijoiden asiantuntemus on syventynyt. Kurssitusta saa muun muassa IPR-instituutissa, Patentti- ja rekisterihallituksessa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Monet hakevat oppia ulkomailta. Suomeen kaivattaisiin kuitenkin laajempaa yliopistotasoista koulutusta immateriaalioikeuksista.

– Nyt tilanne on se, että kursseja on siellä täällä, mutta eksperttitason johdonmukainen koulutus puuttuu. Viime vuosina esimerkiksi väitöskirjatöitä on tehty enemmän, mutta ongelmaksi näen sen, että ei ole olemassa immateriaalialan tutkintoon tähtäävää akateemista koulutusta. Joissain EU-maissa tämä on mahdollista, ja siellä alan tietämys on omaa luokkaansa, Hjelt toteaa.

Omaa kotimaista kurssitusta Hjelt kaipaa myös Euroopan patenttiasiamiestutkintoa EQE:tä suorittaville patentti-insinööreille ja juristeille. Ilman oikeustieteellisen pääsykokeisiin verrattavan pänttäyksen vaativaa EQE:tä ei nuorella patenttiasiantuntijalla ole asiaa Euroopan patenttiasiamiesrekisteriin.

– Ulkomailla kouluttautuminen on todella kallista, joten koulutusta tarvittaisiin Suomeen. Valtaosa suomalaisista EPOn rekisterissä olevista patenttiasiamiehistä on yli 50-vuotiaita, jotka ovat saaneet toimintaoikeuden työkokemuksensa perusteella. Nuoren polven EQE-tutkinnon suorittaneita on vasta 20. Suomi on kiipelissä, ellei tutkintoa aleta suorittaa enemmän.

Kun vanhemmat asiamiehet siirtyvät eläkkeelle, on vaarana, että varsinainen patenttitietämys hupenee Suomesta ja työt karkaavat ulkomaille.

Huono neuvo tulee yritykselle kalliiksi
Patenttineuvojien ammattitaidon ylläpitäminen on tärkeätä senkin takia, että suurissa patenttioikeudenkäynneissä maksettavat summat eivät ole pennosia, vaan useita miljoonia dollareita tai euroja. Huono, asiantuntematon tai kysymättä jätetty neuvo tulee yritykselle kalliiksi.

– Osaavat patenttineuvojat ovat pienen kansakunnan hyvinvoinnin tae. Tulevaisuudessa koemme yhä voimakkaampia immateriaalioikeudellisia hyökkäyksiä rajojen ulkopuolelta. Kansainvälisen tilanteen hallitsemiseksi meidän tulisi esimerkiksi saada omia päteviä tuomareita Eurooppaan todennäköisesti perustettavaan yhteiseen tuomioistuimeen EPLAan. Tätä kautta kansainvälisen tason tietämystä saadaan lisää Suomeen, Hjelt pohtii.

Suomalaisten patenttiasiantuntijoiden täytyy työn ohessa jatkuvasti kouluttaa itseään ja perehtyä ulkomaisten patenttivirastojen ja tuomioistuinten ennakkoratkaisuihin. Saksan, Iso-Britannian ja USA:n caselaw’n tunteminen käytännössä on eduksi, vaikka Suomen tuomioistuimet eivät tukeudukaan ennakkotapauksiin samalla intensiteetillä kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa.

Tätä käytäntöä ei ole perinteisesti sovellettu Patentti- ja rekisterihallituksessa, jossa laki on totuttu tulkitsemaan pykälien mukaan.

Käyttäkää patenttiasetta, yritykset!
Asiantuntemusta ja osaamista tarvitsevat luonnollisesti ne juristit, ekonomit ja diplomi-insinöörit, jotka työskentelevät patenttien ja muiden immateriaalioikeuksien kanssa. Asiantuntijan oppineisuus ei yksin kanna kauas, jos yrityksen johto ei tunne IPR-aseen merkitystä.

– Yksi sitkeä harhaluulo patentista on, että se antaisi oikeuden hyödyntää patentoitua keksintöä. Todellisuus on, että patentti on kielto-oikeus, jolla yritys voi rajoittaa kilpailijan toimintaa, mutta se ei anna positiivista oikeutta käyttää keksintöä. Esimerkiksi yhdessä kännykässä voi olla vaikka sata eri yritysten omistamaa patentoitua yksityiskohtaa, joiden hyödyntämisestä osapuolet ovat keskenään sopineet. Uusi patentoitu huippukeksintö saattaa jäädä hyödyntämättä, jos jollain toisella on oikeus kieltää sen käyttö sille ominaisessa ympäristössä, Hjelt huomioi.

Viides suomalainen patenttineuvos
Pia Hjelt (syntynyt 1947)

• DI, Eurooppapatenttiasiamies, rekisteröity patenttiasiamies
• toimitusjohtaja, osakas Borenius & Co:ssa
• Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry:n jäsen; yhdistyksen puheenjohtaja (1996-97)
• Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisoikeustyöryhmän jäsen
• Suomen edustaja European Patent Instituten (epi) hallituksessa (1996-98)
• Suomen AIPPI-ryhmän hallituksen jäsen (-2003)
• Suomen teollisoikeudellisen yhdistyksen jäsen.

Euroopan patentti-instituutin (epi) kotisivut englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.
http://www.patentepi.com/

Edith Ahola