Alkuperämerkinnällä on arvoa

Alkuperämerkittyjä tuotteita myydään yli kaksinkertaisella hinnalla verrattuna tuotteisiin ilman alkuperämerkintää.

Euroopan komission rahoittamassa selvityksessä kerättiin ja analysoitiin ensimmäistä kertaa taloudellisia tietoja kaikista maantieteellisistä alkuperämerkinnöistä, jotka on rekisteröity EU:ssa vuosien 2005—2010 aikana. Selvitys kattaa maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien, maustettujen viinien ja väkevien viinojen tuotannon.

Tutkimus on jatkoa Euroopan komission tutkimukselle, jossa mitattiin suojatuilla alkuperänimityksillä ja suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen maataloustuotteiden tuotannon arvoa. Uuden tutkimuksen tavoitteena oli kerätä taloudellisia tietoja kaikista EU:ssa vuosina 2005—2010 rekisteröidystä 2 768 maantieteellisestä alkuperämerkinnästä, analysoida näiden tuotteiden arvoa ja verrata sitä vastaaviin tuotteisiin, joihin ei sisälly maantieteellistä alkuperämerkintää.

Tutkimuksessa keskityttiin alkuperämerkittyjen tuotteiden tukkumyyntiin, eikä siinä huomioitu kuljetus- tai verokustannuksia. Uusi tutkimus on aikaisempaa laajempi, koska se kattaa maataloustuotteiden lisäksi elintarvikkeet, viinit, viinat ja maustetut viinit. Tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia kaikista EU:n alkuperämerkinnöistä oli rekisteröity Ranskaan, Italiaan, Espanjaan, Kreikkaan, Portugaliin ja Saksaan.

Etelä-Euroopassa eniten

Vuonna 2010 alkuperämerkittyjen tuotteiden myyntiarvoksi EU:ssa arvioitiin 54,3 miljardia euroa. Yli puolet eli 56 prosenttia tästä määrästä muodostui viineistä, lähes kolmannes (29 %) maataloustuotteista ja elintarvikkeista sekä 15 prosenttia viinoista. Maustettujen viinien osuus oli vain 0,1 prosenttia.

Tutkimusjakson aikana kaikkien alkuperämerkittyjen tuotteiden myynnin arvo kasvoi 12 prosenttia, ja myynnin arvo nousi eniten maataloustuotteissa. Italiassa ja Ranskassa oli eniten alkuperämerkintöjä, 60 prosenttia kaikista unionin alkuperämerkinnöistä. Yli 9 prosenttia molempien valtioiden viini- ja ruokasektorien tuotteista oli alkuperämerkittyjä.

Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osuus alkuperämerkittyjen tuotteiden myyntiarvosta oli 21 prosenttia. Molemmilla valtioilla oli alkuperämerkittyjä tuotteita varsin monipuolisesti. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat Espanja, Portugali ja Kreikka, joilla oli lukuisia alkuperämerkittyjä tuotteita viini- ja ruokasektoreilla.

Vastaava tilanne oli myös Itävallan, Unkarin, Romanian, Slovakian, Slovenian, Kyproksen ja Maltan kohdalla. Viime mainitulle ryhmälle oli luonteenomaista viinien korkea osuus kokonaismyyntiarvosta. Vähäisin merkitys alkuperämerkityillä tuotteilla oli Tanskassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Liettuassa, Virossa, Suomessa ja Latviassa.

Kotimarkkinoiden merkitys suuri

EU:n ulkopuolelle vietyjen alkuperämerkittyjen tuotteiden kokonaisarvoksi arvioitiin 11,5 miljardia euroa, joka on 15 prosenttia juomien ja ruokien kokonaisviennistä. Viennin rakenne oli painottunut viineihin ja viinoihin, joista viinien osuus oli 51 ja viinojen 40 prosenttia. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osuus kokonaisviennistä oli vain 9 prosenttia.

Kaupan rakenne pysyi tutkittuna ajanjaksona suhteellisen vakaana. Kotimaan markkinat olivat alkuperämerkityille tuotteille tärkeimmät, sillä sen osuus kokonaiskaupasta oli 60 prosenttia. EU:n sisäisen kaupan osuus oli vastaavasti 20,4 prosenttia EU:n ulkoisen kaupan osuuden jäädessä 19,5 prosenttiin.

Eniten EU:sta vietiin USA:han eli vietyjen alkuperämerkittyjen tuotteiden kokonaisarvo nousi 3,4 miljardiin euroon. Muita tärkeitä viennin kohdevaltioita olivat Sveitsi, Singapore ja Kanada. Vientiartikkelit tulivat pääasiassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta ja Italiasta, joiden osuus kattoi 86 prosenttia kaikesta alkuperämerkittyjen tuotteiden viennistä. Erityisen vientivoimaisia olivat kolme tuoteryhmää: Ranskasta samppanja ja konjakki, Yhdistyneestä kuningaskunnasta viski ja Italiasta juustot (Grana Padano ja Parmigiano Reggiano).

Ranska johtava viini- ja juustovaltio

Alkuperämerkittyjen viinien myyntitilastoja hallitsivat Ranska, Italia, Espanja, Saksa ja Portugali, joiden yhteinen osuus oli 89 prosenttia viinin kokonaismyynnistä. Sekä myytyjen tuotteiden määrässä että myyntiarvossa mitattuna Ranska oli johtava viinivaltio.

Kaiken kaikkiaan alkuperämerkittyjen viinien myyntiosuus oli noin 50 prosenttia kaikesta EU:n laajuisesta viinien myynnistä vuosina 2005–2010. Näistä 35 prosenttia oli viinejä, joilla oli suojattu alkuperänimitys (SAN) ja 15 prosenttia viinejä, jotka oli suojattu maantieteellisellä merkinnällä (SMM). Tämä osuus vaihteli huomattavasti valtioittain. Esimerkiksi Saksassa alkuperämerkinnöin suojatut viinit muodostivat 67 prosenttia viinien kokonaismyynnistä vastaavan luvun ollessa Espanjassa vain 32.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden pääryhmän muodostivat juustot, lihatuotteet ja oluet. Juustojen osuus koko tuoteryhmän myynnistä oli 39 prosenttia, kun vastaava tuoreen lihan sekä hedelmien ja vihannesten osuus oli vain 6–8 prosenttia. Johtavat juustovaltiot olivat Ranska, Italia ja Kreikka, joiden osuus oli 90 prosenttia myyntiarvosta ja 88 prosenttia juustojen myynnin määrästä.

Vastaavasti lihatuotteiden myynti oli viidennes sektorin kokonaismyynnistä. Pääryhmän muodostivat suolattu- ja kypsennetty liha. Suurimmat lihanmyyjävaltiot olivat Italia, Saksa, Ranska ja Espanja.

Myös tuoretta lihaa myytiin, joskin vähemmän. Eniten tuoretta lihaa myivät Yhdistynyt kuningaskunta sekä Espanja ja Ranska. Muista elintarvikkeista eniten myytiin olutta, jota eniten myivät Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Tšekki.

Alkuperämerkittyjen viinojen myyntiarvoksi vuonna 2010 arvioitiin 8,3 miljardia euroa. Viski ja väkevät viinat muodostivat 75 prosenttia myynnin kokonaismäärästä, ja avainasemassa olivat muutamat alkuperämerkityt tuotteet esimerkiksi skotlantilainen viski, konjakki ja irlantilainen viski sekä armanjakki. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta muodostivat 79 prosenttia sektorin koko myyntiarvosta.

Muita merkittäviä valtioita olivat Irlanti, Italia, Puola, Espanja, Portugali, Kreikka ja Saksa. Viinaan tai viineihin verrattuna maustettuja viinejä sen sijaan myytiin vähän ja niiden myyntiosuus oli vain 0,06 prosenttia kaikkien alkuperämerkittyjen tuotteiden kokonaismyynnistä.

Viineille suurin lisäarvo

Euroopan komission tutkimuksessa mitattiin myös maantieteellisen alkuperämerkinnän tuottamaa lisäarvoa eli sitä hinnan lisäystä, jota alkuperämerkinnöillä varustetuilla tuotteilla voidaan odottaa saatavan suhteessa vastaaviin markkinoilla oleviin tuotteisiin, joihin ei sisälly alkuperämerkintää.

Tutkimus osoitti, että alkuperämerkityt tuotteet myytiin keskimäärin 2,23 kertaa kalliimmalla hinnalla. Keskiarvon taakse mahtuu kuitenkin paljon hajontaa. Esimerkiksi viineissä arvon lisäys oli korkeampi eli 2,75-kertainen ja viinoissa 2,57-kertainen, mutta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden arvon lisäys oli vain 1,55-kertainen.

Lisäarvo kuvastaa kuitenkin vain maantieteellisesti alkuperämerkittyjen tuotteiden markkina-asemaa. Tutkimuksen perusteella ei voi päätellä alkuperämerkittyjen tuotteiden tuotannon kannattavuutta, koska laskentamalli ei ota huomioon tuottajien lisäkustannuksia, jotka johtuvat tuotteiden yhteensovittamisesta maantieteellisten alkuperämerkintöjen erityismääritelmien kanssa.

Josefina Aalto
Oik.yo, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä keväällä 2013.

Mitä maantieteelliset alkuperämerkinnät ovat?

Maantieteellinen alkuperämerkintä on nimisuojaus tuotteelle, jonka laatu, maine tai muut tuotteelle luonteenomaiset piirteet liittyvät olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään. EU-lainsäädännössä suoja jaetaan neljään eri kategoriaan:

1. Viinit (Neuvoston asetus (EU) N:o 1234/2007): Aloitettiin 1970-luvulla osana maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä (YMJ) viinille. Järjestelmää muutettiin vuonna 2008 viinialan uudistuksen yhteydessä, jotta voitiin luoda maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskevat lainsäädännön periaatteet.

2. Viinat (Neuvoston asetus (EU) N:o 110/2008): EU-järjestelmä luotiin vuonna 2008, jolloin uudistettiin säännöt viinojen määritelmälle, kuvaukselle, pakkaukselle, etiketille ja maantieteellisen alkuperän suojaamiselle.  Aiemmin nimet listattiin ja suojattiin alkoholijuomien lainsäädännöllä.

3. Maataloustuotteet ja elintarvikkeet (Neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012): Yhdenmukaistettu sääntelyjärjestelmä maantieteellisten alkuperämerkintöjen rekisteröinnille EU:ssa perustettiin vuonna 1992.

4. Maustetut viinit (Neuvoston asetus (ETY) N:o 1601/91): Uusi yhdenmukaistettu sääntelyjärjestelmä on parhaimmillaan työn alla.

Suojausjärjestelmiä on kolme erilaista. Näistä kaksi, suojattu alkuperänimitys (SAN) ja suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), rajaavat tuotteen valmistamisen ja/tai tuotannon vain sen perinteiselle maantieteelliselle alueelle. Kolmas suojausjärjestelmä, aito perinteinen tuote (APT), puolestaan suojaa tuotteen perinteisen valmistusmenetelmän

1. Suojattu alkuperänimitys (SAN)
   Tuotteen tuotannon, jalostuksen ja käsittelyn pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella. Tuotteen laatu tai sen ominaisuudet johtuvat olennaisesti kyseisestä maantieteellisestä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta.

2. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
   Vähintään yhden seuraavista vaiheista: tuotanto, jalostus, käsittely, pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella, josta johtuvat tuotteen laatu, maine tai muut ominaisuudet. Osa tuotteen raaka-aineesta voidaan tuoda alueen ulkopuolelta.

3. Erityisluonnetta koskeva todistus (APT)
   Aito perinteinen tuote (APT) -suojauksella ei viitata tuotteen alkuperään, vaan pyritään korostamaan tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa. Erityisluonnetodistuksen saanutta tuotenimikettä voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mutta tuote on valmistettava rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaisesti.

Value of production of agricultural products and foodstuffs, wines, aromatised wines and spirits protected by a geographical indication (GI) – Final report (October 2012)

http://ec.europa.eu/agriculture/index_en.htm > Analysis > External Studies > 2012