Alas porvarit! Kolumni

(IPRinfo 3/2007)

Tekijänoikeuslain ja patenttilain vajavaisuus näkyy, kun ne liimaa seinälle tavaramerkkilain ja toiminimilain viereen.
Immateriaalioikeuden sijoittaminen yliopistojen oppituoleihin on aiheuttanut vanhastaan vaikeuksia. Ei ihme. Kaksi lakia on selvää siviilioikeutta – sana ”siviili” viittaa kansalaiseen (civis) ja siten ihmiseen. Kaksi lakia on selvää yritystoiminnan oikeutta. Tavaramerkki ja toiminimi liittyvät tavaroiden tuotantoon ja palvelujen tarjontaan.

Huonosti tunnettu historia kertoo, että kauppiaiden yhteenliittymät huolehtivat kauan lainsäädännöstään ja oikeudenkäynneistään. Muutos alkoi näkyä porvariston nousun yhteydessä eli noin vuodesta 1830. Etenkin rautatiehankkeet ja muut kuplat johtivat tärviöön, ja lainsäätäjä alkoi asettaa vaatimuksia rahan keräämiselle. Tuotannollinen toiminta pysyi Euroopan mantereella yrityksen ja valtiovallan kahdenkeskeisenä asiana toiseen maailmansotaan ja sen jälkikouristuksiin asti.

Tekijänoikeudessa kummittelee ”tekijä” ja patenttioikeudessa ”keksijä”, jotka ovat selvästi ihmisiä. Lakiteksteihin on myöhemmin lisätty rönsyjä, joissa viitataan yritysten toimintaan, kuten tekijänoikeuslain systemaattisesti merkillinen signaalisuoja.

Siviilioikeudellisuus on johtanut siihen, että juristit puhuvat silmän rävähtämättä ”heikomman suojasta” tekijänoikeusongelmissa, vaikka riitapuolina olisivat maailman rikkaimmat yhtiöt. Elinkeinotoiminnan harjoittamisesta tekijänoikeuksilla ja patenttioikeuksilla ei ole pykäliä eikä paljon kirjallisuuttakaan. Jokin osa siitä, mitä julkaistaan esimerkiksi patenttilisensseistä, perustuu outoon lähtökohtaan, että ”lisenssi” ei olisikaan sopimusoikeutta, vaan jotain muuta kummallista.

Yksityisten ihmisten osuus tekijänoikeuden ja patenttioikeuden arvoverkossa on vähäpätöinen ja ongelmaton. Esimerkiksi kirjailijoiden ja musiikin alan tekijöiden asiat heidän laskiessaan töitään markkinoille on järjestetty normaalisopimuksin niin hyvin, ettei riitaa ole muusta kuin rahan määrästä, josta tietysti pitääkin olla riitaa.

Käytännössä Suomen suuret yhtiöt (Nokia, Kone, metsäklusteri, Metso, Patria, Raisio, kemianteollisuus, tieto- ja tietoliikenne jne.) ovat hyvin riippuvaisia ja siksi kiinnostuneita patenteista ja tekijänoikeudesta.

Lainsäätäjä on laiminlyönyt alan ”meriteiden sääntöjen” kehittämisen, ja tuomioistuimet osoittavat aika ajoin viheliäistä asiantuntemattomuutta juuri tässä asiassa eli informaatioliiketoiminnassa.

Porvareiden asiat osataan, firmojen ei.

Tarkoitan ”porvarilla” kansalaisyhteiskunnan jäseniä. En lakkaa jankuttamasta, ettei yhtiöiden ihmisoikeuksia eikä kansalaisvelvollisuuksia ole otettu huomioon laissa. Silti vointimme ja hyvinvointimme riippuu nimenomaan yhtiöistä ja yhä nopeammin yhtiöityvistä julkispalveluista.

Jukka Kemppinen