”Aivokäyttöliittymä” – pelkkä ajatus riittää?

(IPRinfo 2/2008)

Aivokäyttöliittymät eli tietokoneen ohjaaminen käsin koskematta mahdollistaa mm. neuroverkkojen kehittämisen. Suuria immateriaalioikeudellisia ongelmia tähän uuteen tekniikkaan ei kirjoittajien arvion mukaan liity.

Erityyppisten tietokoneiden ja niiden ohjelmistojen käyttöliittymät koostuvat yleensä käsin käytettävästä laitteesta (pc:n näppäimistö, peliohjain, kosketusnäyttö jne.) sekä joissakin tapauksissa äänellä ohjattavasta käyttöliittymästä (kännyköiden numerovalinta yms.).

Suhteessa näihin ratkaisuihin aivokäyttöliittymää voidaan kliseiseen tyyliin luonnehtia ”tulevaisuuden teknologiaksi”.

Ohjaus käsin koskematta
Aivokäyttöliittymien toiminta perustuu erilaisten aivotilojen, esimerkiksi aivotoiminnan synnyttämien sähköisten tai magneettisten signaalien, tulkitsemiseen. Tulkintavälineenä toimii tietokoneohjelma, joka vuorostaan ohjaa muuta ohjelmisto/laitekokonaisuutta suorittamaan haluttuja toimintoja.

Rankasti yksinkertaistettuna aivokäyttöliittymissä on kyse ohjelmistosovellusten käyttämisestä ”ajatuksen voimalla”. Todellisuudessa tämänhetkinen aivokäyttöliittymäteknologia on kuitenkin vielä kaukana siitä, että vain ajatuksia lukemalla voitaisiin toteuttaa käyttäjän tahto.

Oppivista järjestelmistä suurimmat odotukset kohdistuvat erilaisiin neuroverkkosovelluksiin. Tavoitteena on, että neuroverkot pystyvät oppimaan käyttäjän tavoitteet eri ajatustoimintojen yhteydessä ja näin ollen mukautumaan käyttäjän mukaan.
Sovelluskohteita aivokäyttöliittymälle lienee rajattomasti, ja uusien teknologioiden markkinoilta löytyy varmasti tilaa laitteille, joita ohjataan käsin koskematta. Esimerkiksi halvauspotilaille aivokäyttöliittymä tarjoaa keinon ohjata monia arkipäivän toimintoja, joihin toistaiseksi tarvitaan avustajia. Viihteellisempiä käyttötarkoituksia edustavat puolestaan vaikkapa aivo-ohjattavat pelit.

Onko aivosignaali patentoitavissa?
Aivokäyttöliittymän toteutusta ja sen suojausta tarkasteltaessa ensimmäinen kysymys liittyy aivosignaalin patentoitavuuteen.

Yhdysvalloissa signaali voi olla patentoitavissa, kun se yhdistetään fyysiseen rakenteeseen, jolla tuotetaan hyödyllinen, konkreettinen ja aineellinen tulos. Lisäksi edellytetään, että signaali on sisällytetty tietokoneella luettavissa olevaan muistiin. Myös EPOn (Euroopan patenttiviraston) käytännössä signaalivaatimukset on tietyissä yhteyksissä hyväksytty.

Aivojen tuottama sähköinen tai magneettinen signaali saattaa olla Suomen oikeuden mukaan tulkittavissa patentoimiskelvottomaksi löydöksi. Analogiaa voidaan hakea esimerkiksi patenttilain 1 a §:stä, jonka mukaan ihmiskehon ainesosaa koskevaa löytöä ei voi patentoida.

Näin ollen itse signaalin patentoitavuus on ratkaistava tapauskohtaisesti. Selvää on kuitenkin, että keksinnöt – kuten menetelmät, laitteet ja ohjelmistot – aivosignaalien välittämiseksi ja käsittelemiseksi ovat yleisten edellytysten täyttyessä patentoitavissa.

Entä ajatteluprosessi?
Seuraava kysymys on itse ajatteluprosessin patentoinnin mahdollisuus – tai uhka. Patenttilain 1 §:n mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää esimerkiksi älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten.
Älylliseen toimintaan liittyvää aihekokonaisuutta on käsitelty EPOssa ja Yhdysvalloissa muun muassa liiketoimintamenetelmien patentoitavuuden yhteydessä. Yhdysvaltojen oikeudessa abstrakti idea voi olla patentoitavissa, kun sitä sovelletaan käytännössä siten, että tuloksena on hyödyllinen, konkreettinen ja aineellinen tulos.

EPOn käytännössä tietty menetelmä on mahdollisesti patentoitavissa, jos se toteutetaan tietokonetta hyödyntäen, ja sille voidaan esittää niin sanottu tekninen kontribuutio.

Merkittäviä mahdollisuuksia ajatteluprosessin osien patentoimiseksi liittyy sellaisiin aivokäyttöliittymiin, jotka eivät perustu vain yksisuuntaiselle tiedonsiirrolle, vaan vuorovaikutukselle koneen ja käyttäjän aivojen välillä.

Vähän uusia oikeusulottuvuuksia
Sisältyykö aivokäyttöliittymien käyttöön todellisuudessa uusia immateriaalioikeusulottuvuuksia? Mielestämme ei juurikaan. Perinteisten ohjelmistojen käyttäminen näppäimistön sijasta esimerkiksi äänellä ei ole oikeastaan tuonut mitään uutta tekijä/keksijä-keskusteluun.

Seuraavakaan askel, siis ohjelmistojen käyttäminen aivosignaaleilla, ei nähdäksemme muuta arvioita käyttötilanteen ja -tavan säilyessä muutoin entisenkaltaisena.

Toiminnan liikkeellepanevana voimana on nimittäin sama tekijä, käyttäjän aivosignaali. Toteuttavana välineenä toimii näppäimistöä käytettäessä käyttäjän sormi, suoraan hänen aivojensa ohjaamana, ja aivokäyttöliittymässä ohjelmisto, jota ohjaa toinen, käyttäjän aivojen ohjaama ohjelmisto. Esimerkiksi kirjan kirjoittaminen näppäimistön sijaan pelkästään sanoja ”ajattelemalla” ei tuo uutta tekijäproblematiikkaa.

Mikäli ohjelmisto kuitenkin tekee muuta kuin orjallisesti toteuttaa käyttäjänsä käskyjä, tilanne voi muuttua radikaalisti. Immateriaalioikeuden perinteisen keksijä- ja tekijälähtöisen sääntelyn kannalta aivokäyttöliittymien avulla toimivat tietokoneohjelmistot sekä erityisesti neuroverkkoratkaisut saattavat olla hyvinkin haasteellisia – onhan neuroverkoissa kyse järjestelmästä, joka tietyin edellytyksin oppii ja toisaalta myös muuttuu itsenäisesti.

Vaikka Hollywood-elokuvien ”artificial intelligence” -maalailuja ei kenties voidakaan pitää vakavasti otettavana tulevaisuuden kuvana, kehittynyt neuroverkko saattaisi periaatteessa pystyä itsenäisesti muuttamaan ja/tai kehittämään toimintaansa siten, että tulokset eivät ole enää käyttäjän oman toiminnan tuloksia, vaan joko käyttäjän ja neuroverkon yhteisiä tai jopa pelkästään neuroverkon aikaansaamia.

Kenen oikeuksista on kysymys?
Ajatusleikkinä voidaan hahmotella vaikkapa aivokäyttöliittymää, jonka kehittynyt neuroverkkoihin perustuva tulkintajärjestelmä pystyisi kohdehenkilön aivotoimintaa lukemalla tuottamaan hänen senhetkistä mielentilaansa vastaavaa musiikkia tai muita taiteellisia tai kirjallisia teoksia.

Tekijänoikeudelliselta kannalta nämä tuotokset saattavat hyvinkin sinänsä ylittää teoskynnyksen. Kuka tällaisen teoksen on oikeastaan luonut, ja kenelle oikeudet siihen kuuluvat – vai kuuluvatko kenellekään? Johtaako luonnollisen henkilön korostaminen ainoana mahdollisena tekijänä siihen, että tietyt teoslajit ja – tyypit jäävät kokonaan suojan ulkopuolelle?

Entä miten tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa tuotos olisi patentoitavissa oleva keksintö, vaikkapa täysin uudenlainen aivosignaalin prosessointiin käytettävä algoritmi, jonka neuroverkko on ”keksinyt” ja toteuttanut oman toimintansa kehittämisen ja tehokkuuden parantamisen yhteydessä?

Kuka tällöin oikeastaan on keksijä ja kenelle oikeus keksintöön syntyy? Entä miten tällaista ”keksintöä” tulisi arvioida patentoitavuuden näkökulmasta?

Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia
Erilaisten aivokäyttöliittymäratkaisujen kehittämiseen liittyviin kysymyksiin on toki löydettävissä jo tällä hetkellä vastauksia – erityisesti tietokoneohjelmien immateriaalioikeuksia koskevasta keskustelusta. Sovellettavaksi tulevat säännöt tietokoneohjelmistoihin liittyvien keksintöjen patentoitavuuden edellytyksistä ja ohjelmakoodin tekijänoikeudellisesta suojasta.

Mitä kehittyneempiä nämä ”ajatuksia lukevat koneet” tulevaisuudessa ovat, sitä vaikeampia kysymyksiä pääsemme käsittelemään – ei enää itse teknologian vaan myös sen aikaansaannosten immateriaalioikeussuojan osalta. Varsinaista yksityiskohtaista keskustelua ihmisen ja koneen yhteistyön tulosten immateriaalioikeudellisesta kohtelusta joudumme kuitenkin odottamaan vielä joitakin vuosia.

Mikko Manner, asianajaja
Roschier Asianajotoimisto Oy

Janne Joukas, Associate Trainee
Roschier Asianajotoimisto Oy

Lisätietoa ja kirjallisuutta

Teknillisen korkeakoulu / Laskennallisen tekniikan laboratorio (Laboratory of Computational Engineering LCE); alan suomalaisen huippututkimusryhmän tuotanto.
http://www.lce.hut.fi/research/css/bci/

Haykin, Simon: Neural Networks – A Comprehensive Foundation, 2nd ed. Prentice Hall, 1998. ISBN-13: 9780132733502;
Artificial Intelligence Tutorial Review. Developed and compiled by Eyal Reingold and Johnathan Nightingale:
http://www.psych.utoronto.ca/users/reingold/courses/ai/ai.html

Watkin & Rau: Patenting Neural Networks – An Introduction. In: Neural Computing & Applications, Vol. 4, No 1, March, 1996.

Share: