Absoluuttisen patenttisuojan sijaan kilpailuetua

(IPRinfo 3/2003)

Traditionaalinen näkemys patentoinnin edusta on, että patentointi lisää tutkimus- ja kehittämistoiminnasta saatavaa taloudellista hyötyä tarjoamalla yksinoikeuden itse kehitettyyn, suojattuun teknologiaa. Keksinnöt suojataan omaan käyttöön, ja patentointi estää muita käyttämästä kehitettyä uutta tuotetta tai tuotantoprosessia. Patentoinnin ansiosta tuote voidaan hinnoitella korkeammaksi. Patentointi myös tukee markkina-aseman säilyttämistä.

Itse kehitettyä tai hankittua patenttikantaa voi myös hyödyntää lisensoimalla. Lisensointitilanteissakin patentin yksinoikeutta on usein tarkoitus käyttää edelleen yrityksen omalla ydinalueella, jolloin lisensoinnista voidaan saada tuloja joko lisensoimalla suojattu teknologia käytettäväksi muilla toimialoilla tai yrityksen markkina-alueen ulkopuolella. Näissä tilanteissa lisensointi on houkuttelevaa, koska se luo uutta kassavirtaa yritykselle ja voi luoda myös uusia markkinoita olemassa oleville tuotteille.

Pienet, kehittymässä olevat ja aktiivisesti patentoivat teknologiayritykset ovat erityisasemassa lisensoinnissa. Yrityksissä kehitetty oma teknologia pyritään suojaamaan huomattavan tehokkaasti, koska usein yritysten koko arvo konkretisoituu muutamaan patenttiin. Jos kyseessä on tutkimustoimintaan perustuva yritys, sen kassavirta saattaa muodostua pelkästään lisenssitulosta tai pääomasijoituksista.

Toinen tutkimustoimintaan liittyvä patentoinnin hyödyntämismuoto on tietotaidon konkretisointi patentoimalla. Tällöin pyritään omilla patenteilla osoittamaan tutkimustyöstä itse kehitetty osuus. Tällaisesta patentoinnista on tutkimustoiminnassa etua sekä haettaessa yhteistyökumppaneista että neuvotellessa yhteistyön tulosten omistuksesta.
Ristiinlisensointi on erityisesti viime aikoina korostunut patentoinnin hyödyntämisvälineenä. Yhä useammin yritykset ovat omassa tuotannossaan riippuvaisia muiden patenteista. Tällöin oman, laajan patenttikannan avulla voidaan parantaa neuvotteluasemaa suhteessa muihin. Patentoinnin hyötynä on tällöin neuvotteluvoiman hankkiminen patenttisopimuksia tai jopa ns. patenttisotia varten.

Patentoinnin käyttäminen standardoinnin yhteydessä on myös eräs sen hyödyntämismuoto. Yrityksen oma kilpailuasema paranee, mikäli yritys pystyy sisällyttämään omia patentoituja ratkaisujaan osaksi alan yleistä standardia.
Jossain määrin patentoinnilla on myös yrityksen sisäistä hyötyä ja se voi toimia yhtenä henkilöstöpolitiikan välineenä. Tällöin patentointi ymmärretään sekä osana henkilöstön palkitsemis- ja kannustejärjestelmää että myös mahdollisuutena mitata tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Patentoinnin ulkoisena hyötynä voidaan pitää myös sitä, että patentoivan yhtiön imago paranee patentoinnin ansiosta.
Patentoinnin eri etujen käyttökelpoisuus vaihtelee luonnollisesti toimialoittain, mutta edelleen yleisin patentoinnin etu on sen tarjoama suoja omalle tuotteelle toimialasta riippumatta. Suomessa on Mansalan tutkimuksessa todettu teollisoikeuksien tärkeimmiksi hyödyntämisalueiksi yrityksissä:

omassa toiminnassa
markkinoinnissa
lisensoinnissa ja
ristiinlisensoinnissa.

Patenttien hyödyntämismuotoihin keskittyvän lähentymistavan ongelmana on yhteyden puuttuminen muuhun yritysstrategiaan ja ansaintalogiikkaan.

Patentointistrategia lähtökohtana

Toinen tapa tarkastella asiaa on ottaa pohjaksi patentointistrategia. Knightilla on teoksessaan tämä lähestymistapa ja hänen patenttistrategiansa on kolmetasoinen:

liiketoiminnan tai tuotantolinjan
teknologia-alueen tai tuotesarjan sekä
yksittäisen keksinnön taso.

Kullekin tasolle on kehitetty oman strategian määritelmä ja edelleen eräänlainen mitä, missä, milloin, kuka ja kuinka -kysymyssarja.

Mielestäni kumpikin näistä tarkastelutavoista johtaa siihen, että patenttiammattilainen hakee käytännön työssä absoluuttista patenttisuojaa. Toisin sanoen patentin suojapiiri pyritään venyttämään keksinnön ympäriltä joka suuntaan niin pitkälle kuin tiedossa olevat uutuudenesteet sallivat.

Kuitenkin patentin lopullinen käyttökelpoisuus ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa ja yksittäistä, kilpailevaa tuotetta vastaan. Herääkin kysymys, onko hakemuksen laatimisvaiheessa täydellisyyden tavoittelu johtanut hyvän hylkäämiseen.

Patentointi kilpailutilanteessa

Nostan esiin kolmannen lähestymistavan, jossa patentointi pyritään kytkemään kilpailutilanteeseen. Tällöin kilpailutilannetta on hyödyllistä tarkastella jonkin kilpailumallin avulla. Mielestäni patentin alueelle sopii parhaiten Porterin kilpailustrategiamalli.

Porterin mallissa keskiössä ovat olemassa olevat kilpailijat, mutta kuvioon kuuluu myös muita kilpailutekijöitä. Näitä ovat: omat alihankkijat tai arvoketjua alas; asiakasrajapinta tai arvoketjua ylös; korvaavat tuotteet ja palvelut sekä uusien tulokkaiden uhka.

Korvaavien tuotteiden tai palvelujen uhka

Käytännössä yksittäisen tuotteen tai teknologian patentointiprosessi kiertää usein Porterin esiintuomien kilpailutekijöiden kautta. Tyypillinen, esimerkiksi kemian teollisuuteen liittyvä keksintö voisi käsittää aluksi uuden tuotteen tai prosessin. Hyvin usein uutuuden kehittäminen on tapahtunut olemassa olevat kilpailijat huomioon ottaen: intensiivisellä kilpailija-analyysillä on selvitetty mahdollisia aukkopaikkoja, joihin oma teknologia voisi mahtua.

Tuotekehitys on kuitenkin tapahtunut laboratorioissa, irrallaan tai kaukana markkinoista ja valmistuksesta. Tulos on myös patentoitu näistä lähtökohdista.

Kun innovaatiolle haetaan markkinoita, tulee vastaan Porterin esittämä asiakasrajapinta eli siirtyminen tuotteen arvoketjua ylös. Tässä vaiheessa nousee innovaation eteenpäin viemisessä esiin uusi patentoimistarve. Myynnin ja markkinoinnin tueksi kaivataan tärkeimpiin asiakassovellutuksiin käyttösovellutuspatentteja.

Seuraavana vaiheena on tuotteen valmistuksen organisointi. Valmistukseen liittyy aina merkittävästi hankintaa ja ollaan tekemisissä Porterin mallin ”omat alihankkijat” tai ”arvoketjua alas” -kohdan kanssa. Tällöin taas nousee esiin uusia suojaamistarpeita, joita ei tähän mennessä ole ajateltu.

Kun innovaatio on markkinoilla, huomataan, etteivät kilpailijatkaan ole pysyneet paikoillaan. Jo alalla olevat pyrkivät omilla tuote- tai tuotantomodifikaatioillaan vastaamaan muuttuneeseen kilpailutilanteeseen. Yllättävää kuitenkin on, että kilpailua tulee esiin odottamattomasta lähteestä: löytyy täysin eri teknologiaan pohjautuvia korvaavia tuotteita tai teknologioita.

Porterin neljänteen suuntaan olemassa olevan kilpailun suhteen eli alalle pyrkijöihin nähden patenttisuoja on ehkä toiminut parhaiten. Toisaalta patenttijärjestelmään kohdistuva arvostelu on myös peräisin tästä suunnasta – patentoinnin sanotaan olevan vapaan kilpailun este ja ohjaavan oligopolistiseen kilpailuun olemalla este nimenomaan alalle pyrkiville uusille yrityksille.

Joka tapauksessa esimerkkinä tarkastellun T&K-lähtöisen patentointiprosessin lopputuloksena on tuotetta tai teknologiaa suojaava patenttisalkku, joka toimii tehokkaasti näihin Porterin esittämiin kilpailun pääsuuntiin.

Nyt herää kysymys olisiko alunperin voitu jo ensimmäisen patenttihakemuksen suojapiiriä laadittaessa paremmin varautua esiin nousevaan kilpailutilanteeseen.

Porterin kilpailustrategian soveltaminen

Ajatuksen Porterin kilpailustrategian IPR-yhteydessä on nostanut esiin jo mm. Välimäki aikaisemmin IPRinfo-lehdessä.
Esitän neljä sovellusaluetta, joissa Porterin kilpailustrategiamallia voisi käyttää patentoinnin yhteydessä.

1) Sisäisen kehittämisen välineenä
Jälkikäteen käydään läpi alueen patentointiprosessia ja arvioidaan olisiko käytettävissä olevan tiedon valossa voitu toimia tehokkaammin. Liian harvoin tehdään tällaista evaluointia, josta olisi opittavissa paljon.

2) Patenttisalkun evaluoinnissa
Olemassa olevaa patenttikantaa käydään läpi vähintään vuosimaksujen maksamisen yhteydessä, mutta usein myös evaluointimielessä parin vuoden välein. Porterin mallia voisi käyttää evaluoinnin pohjana.

3) Tuotteen tai prosessin suojapiirin määrityksessä
Edellä mainitut soveltamisalat ovat varsin reaktiivisia. Valmisteilla olevan tuotteen tai kehitteillä olevan prosessin suojapiirin määritys suuntautuisi ennakoivaan toimintaan. Suojapiirin muotoilussa on hyvä pysähtyä miettimään, onko tarkoitus rakentaa reaktiivista käytön vapautta omalle tuotteelle vai proaktiivista, kilpailijoita estävää suojaa.

4) Yksittäisen hakemuksen suojapiirin määrityksessä
Viime kädessä yrityksessä lopullinen tehtävä on aina yksittäisen patenttihakemuksen laatiminen. Usein toki hakemuksen laatimisessa on esillä myös kilpailutekijät, mutta monasti kuitenkin keksintöilmoitus ja hakemuksen laatimisprosessi on johtanut varsin urautuneelle väylälle: vaatimusasetelmaa ja suojapiiriä tarkastellaan yrityksen oman prosessin kannalta. Kilpailustrategian ulottuvuuksien esiin ottaminen johtaa uusiin näkökulmiin ja suojapiirin parempaan muotoutumiseen.

Pekka Valkonen
Patentti-insinööri
Fortum Oyj

Lisää aiheesta:

Ove Granstrand The Economics and Management of Intellectual Property. Towards Intellectual capitalism, 1999
Mansala, Marja-Leena, Teollisoikeudet osana yrityksen strategiaa yhdentyvillä markkinoilla. 1994
Jackson H. Knight, Patent strategy, For researchers and research managers, 1996.
Michael E. Porter, Kansakuntien kilpailuetu, 1991
Mikko Välimäki, Patentin ulkoisvaikutuksisista ja vähän muustakin, IPRinfo, no. 4/2001

Share: