Tavaraa merkeistä – taiteellinen ilmaisu ja laajalti tunnetun tavaramerkin loukkaus

Johdanto

Vahva tavaramerkki tuottaa haltijalleen kilpailuetua markkinoilla. Pitkäjänteisen työn myötä merkki voi saavuttaa kuluttajien keskuudessa symbolista merkitystä, joka ulottuu paljon laajemmalle kuin tavaroiden tai palvelujen alkuperän ilmoittamiseen. Unionin tavaramerkkioikeudessa merkinhaltijan ponnistelut huomioidaan esimerkiksi tunnustamalla tavaramerkkien tehtävien liittyvän kaupallisen alkuperän ilmoittamisen lisäksi muun muassa tiedottamiseen, investointiin ja mainontaan.[i] Tavaramerkin tunnettuuden eteen tehty työ palkitaan juridisesti myös antamalla laajalti tunnetulle tavaramerkille suojaa, joka ylittää tavaraluokkien rajat ja suojelee merkkiä sen erottamiskyvyn tai maineen hyväksikäytöltä tai tahraamiselta.

Mitä tunnetumpi ja symbolisempi tavaramerkki on, sitä houkuttelevammaksi sen käyttö näyttäytyy myös taiteilijoille. Viimeistään 1950-luvulla alkaneen pop-taidesuuntauksen jälkeen tavaramerkeistä on tullut osa taiteellisen ilmaisun kuvastoa. Tavaramerkit tarjoavat kompaktissa muodossa joukon merkityksiä, joihin taiteen kokija voi samaistua; muusikon on helpompi laulaa Barbie-nukesta tai kuvataiteilijan käyttää teoksen pohjana Elovena-tyttöä kuin yrittää keksiä geneerisiä, vähemmän ilmaisuvoimaisia vaihtoehtoja.[ii] Vaikka syy käyttää tavaramerkkejä taiteessa voi olla myös puhtaan dekoratiivinen, usein taiteellinen ilmaisu pyrkii kommentoimaan itse tavaramerkkiä antamalla sille vaihtoehtoisia merkityksiä, vääristämällä oikeudenhaltijan merkille luomaa positiivista kuvaa tai esittämällä merkin eri kontekstissa.[iii]

Merkinhaltijoiden ja taiteilijoiden intressit eivät luonnollisesti aina kohtaa. Aika ajoin tuomioistuinten eteen tulee tilanteita, joissa tavaramerkkisuojaa täytyy punnita taiteen ja ilmaisun vapautta vasten. Yksi esimerkki tällaisesta tilanteesta nähtiin viime vuoden loppupuolella, kun Tanskan meri- ja markkinaoikeus (Sø- og Handelsretten) antoi 5.12.2023 ratkaisun tapauksessa Coop Danmark A/S v. Artpusher Gallery ApS ja Love Party (BS-30388/2023-SHR).[iv] Tapauksessa taiteilijan vapautta käyttää laajalti tunnettua tavaramerkkiä tarkasteltiin erityisesti sen kannalta, millainen toiminta on luettavissa hyväksyttävän taiteellisen ilmaisun piiriin. Tässä artikkelissa käyn lyhyesti ensin läpi, miten unionin tavaramerkkioikeudessa on huomioitu taiteellinen ilmaisu merkinhaltijan yksinoikeutta rajoittavana tekijänä. Tämän jälkeen esittelen tanskalaisen ratkaisun pääpiirteissään, sillä se havainnollistaa hyvin erästä taiteellisen ilmaisun ja parodian sallittavuuteen liittyvistä ydinkysymyksistä; milloin kyse on tavaramerkin käytöstä elinkeinotoiminnassa? Oikeustapausta seuraa lyhyt osio siitä, miten käyttö elinkeinotoiminnassa -kriteeriä on aikaisemmassa unionin ratkaisukäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa arvioitu sekä yleisellä tasolla että taiteellista ilmaisua koskien.

Taiteellinen ilmaisu ja parodia EU-tavaramerkkioikeudessa

Unionin tavaramerkkioikeusjärjestelmä kävi läpi perusteellisen remontin viime vuosikymmenellä. Tavaramerkkiasetuksen ja -direktiivin uudistushankkeen pohjana toimi Max-Planck-instituutin selvitys unionin tavaramerkkijärjestelmän toimivuudesta. Muun ohella selvityksessä suositeltiin tavaramerkin haltijan oikeuksia rajoittavien poikkeussäännösten laajentamista. Rajoituksen suositeltiin viittaavan yleisesti ”viitteelliseen käyttöön” (referential use), jonka lisäksi tulisi täsmentää, että parodia sisältyy säännöksen soveltamisalaan kritiikin ja kommentoinnin muotona. Lisäksi merkin käytön taiteellisessa ilmaisussa ei yleisesti katsottaisi kuuluvan merkinhaltijan kielto-oikeuden piiriin. Selvityksessä ehdotettu uusi säännös sisältäisi fair use -tyylisen rajoituksen tilanteessa, jossa merkin käyttö taiteellisessa ilmaisussa ei olisi käyttöä elinkeinotoiminnassa tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi.[v] Useat tavaramerkkioikeuden asiantuntijat esittivät samankaltaisen ehdotuksen, jossa poliittiseen ja taiteelliseen ilmaisuun kuuluvan tavaramerkin käytön toivottiin olevan suojattua unionin tavaramerkkioikeudessa.[vi] Toive uudesta poikkeussäännöksestä ei ollut kuitenkaan yksimielinen; muun muassa kansainvälinen tavaramerkkijärjestö INTA vastusti voimakkaasti ehdotusta rajoitussäännösten laajentamisesta parodian ja taiteellisen ilmaisun alueelle. INTA:n mukaan tällainen poikkeussäännös avaisi mahdollisuuden käyttää merkkejä elinkeinotoiminnassa tavalla, joka voi tahrata laajalti tunnettujen merkkien mainetta.[vii]

Ehdotus otettiin vastaan ja kädenväännön kohteeksi säätämisprosessissa. Parodiaa ja taiteellista ilmaisua koskeva artiklatasoinen poikkeus sisällytettiin osaksi parlamentin kantaa sekä direktiiviehdotuksen[viii] 14 artiklaan että asetusehdotuksen[ix] 12 artiklaan. Ehdotukset eivät kuitenkaan sellaisenaan löytäneet tietään lopullisiin säädösteksteihin. Hyväksyttyjen tavaramerkkidirektiivin[x] 27 perustelukappale ja tavaramerkkiasetuksen[xi] 21 perustelukappale sisältävät saman maininnan:

Kolmansien osapuolien toimesta taiteellista ilmaisua varten tapahtuva tavaramerkin käyttö olisi katsottava oikeudenmukaiseksi, kun siinä samalla noudatetaan hyvää liiketapaa. Lisäksi tätä [direktiiviä/asetusta] olisi sovellettava tavalla, jolla varmistetaan perusoikeuksien ja -vapauksien sekä varsinkin sananvapauden täysimääräinen kunnioittaminen.

Taiteellinen ilmaisu tavaramerkin käyttömuotona on nyt siis noteerattu unionin tavaramerkkioikeudessa. Perustelukappaleen tasoinen maininta ei kuitenkaan ole vahvimmasta päästä; unionin säädöksen johdanto-osalla ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä johdanto-osaan voida vedota kyseisen säädöksen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi.[xii] Näin ollen johdantokappale on luettava tulkintaohjeena tavaramerkin antamia oikeuksia ja niiden vaikutusten rajoittamista koskevien säännösten kanssa.

Unionin tavaramerkkiuudistuksen yhteydessä pyrittiin yhdenmukaistamaan myös laajalti tunnettujen tavaramerkkien suoja. Aikaisemmassa tavaramerkkidirektiivissä 2008/95/EY suoja säädettiin pakolliseksi ainoastaan laajalti tunnettujen yhteisön tavaramerkkien muodostamana hylkäys- ja mitätöintiperusteena myöhemmille tavaramerkeille.[xiii] Tavaramerkkiuudistuksen myötä laajalti tunnettujen tavaramerkkien suoja säädettiin pakolliseksi myös kansallisella tasolla tunnetuille merkeille rekisteröintiesteenä ja tavaramerkin haltijan oikeutena kieltää saman tai samankaltaisen merkin käyttö elinkeinotoiminnassa.[xiv]

Tavaramerkkiuudistushan ei ole enää erityisen tuore asia; uudistettu tavaramerkkidirektiivi on tullut implementoida osaksi jäsenmaiden lainsäädäntöä 14.1.2019 mennessä. Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan, millaisia mittatikkuja Tanskan meri- ja markkinaoikeudella oli taiteellisen ilmaisun osalta käytössään vuoden 2023 loppupuolella.

Coop Danmark A/S v. Artpusher Gallery ApS ja Love Party

Irma-kauppaketju oli osa Kööpenhaminan asukkaiden elämää vuosikymmenien ajan. Kauppaketjun tunnusmerkkinä toimi ikoninen Irma-tytöksi nimitetty tavaramerkki. Vuonna 1907 käyttöön otettu logo sai viimeksi vuonna 2003 brändiuudistuksessa uuden ulkoasun:

Irma-tavaramerkit, rek. nrot VR 2011 0022 ja VR 2010 01401.

Irma-tytön ikonisuudesta oli tietoinen myös tanskalainen taiteilija Love Party, joka tunnetaan tavaramerkkejä hyödyntävästä taiteestaan. Love Party muokkasi Irma-tytöstä oman versionsa vuoden 2022 Roskilde-festivaalia varten; ostoskorin sijasta Irma-tytöllä oli savuke, olutpullo ja boombox-kaiutin. Versio painettiin erilaisiin tuotteisiin, joita Love Party jakoi festivaalin kävijöille ja myi galleriansa Artpusher Gallery ApS:n (jälj. Artpusher-galleria) kautta. Piakkoin Irma-ketjun silloinen toimitusjohtaja lähestyi taiteilijaa sähköpostitse ja ilmoitti, ettei yhtiö ole tyytyväinen niihin mielikuviin, joita Roskilde-Irma välittää kuluttajille. Tästä alkoi taiteilijan ja yhtiön välinen pitkä vuoropuhelu, joka johti myös ajatukseen yhteistyöstä. Kauppaketjun kanssa sovitun suunnittelutyön lisäksi Love Party jatkoi kuitenkin Irma-tytön käyttöä omissa projekteissaan, jotka eivät usein olleet yhtiön mieleen. Sekä yhteistyö että Irma-kaupat tulivat kuitenkin tiensä päätökseen, kun kauppaketjun omistava Coop Danmark A/S (jälj. Coop) ilmoitti tammikuussa 2023 sulkevansa Irma-kaupat ja jättävänsä Irma-brändin käyttöön ainoastaan Coop-kaupoissa myytävissä tuotteissa. Sulkemisuutisista kimmastunut taiteilija teki seuraavaksi Irma-tytöstä version, joka oli Coopille viimeinen niitti:

Oikeudessa esitetty kuvakaappaus artpushercom-Instagram-tililtä 2.2.2023.

Love Party ilmoitti helmikuussa 2023 Instagram-tilillään adoptoineensa Irma-tytön ja mainosti suunnittelemiaan ARTPUSHER X IRMA -tuotteita, joihin kuului muun muassa taideprinttejä, t-paitoja ja kahvikuppeja. Tempaus noteerattiin Tanskan mediassa, jossa Love Party antoi haastatteluja työstään ja motiiveistaan. Haastatteluissa taiteilija totesi Irma-tytön olevan niin tärkeä osa tanskalaista kulttuuria, ettei Coop voi täysin omistaa sitä. Hän kuvaili ottavansa ihmisille tuttuja hahmoja ja sijoittavansa ne tilanteisiin, joita katsoja ei odota – hahmojen käyttö on siis samalla tapa houkutella katsojaa. Taiteilijan työtapa perustuu siihen, että uusi teos syntyy ensin maalauksena, jonka jälkeen se valokuvataan ja editoidaan muuta käyttöä varten. Haastatteluissa Love Party itse arveli, että alkuperäiset öljyvärimaalaukset kuuluvat ehdottomasti taiteellisen ilmaisunvapauden piiriin. Maalausten pohjalta tehdyt oheistuotteet ovat taas ovat hänen mielestään harmaalla alueella sallittavuuden suhteen.

Tavaramerkkien haltijan Coopin mielestä kyseessä ei ollut vähäpätöinen harmaa alue, vaan se nosti kanteen Love Partya ja Artpusher-galleriaa vastaan. Coopin mukaan tällaisella voittoa tavoittelevalla toiminnalla ei ollut mitään tekemistä taiteellisen ilmaisunvapauden tai sallitun parodian kanssa. Yhtiö vetosi erityisesti tavaramerkkien laajaan tunnettuuteen Tanskassa ja sen mukaiseen kielto-oikeuteen; tavaraluokat ylittävään mahdollisuuteen kieltää kolmatta käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä tavaroita tai palveluita varten, jos merkin aiheeton käyttö merkitsee epäoikeudenmukaisen edun saamista tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.[xv]

Coopin mukaan kiistellyissä tuotteissa käytettiin sen tavaramerkkejä tavaroita varten, koska Irma-tytön versiot olivat keskeinen elementti tuotteiden ulkomuodossa. Lisäksi vastaajien toiminnassa oli sen laajuuden vuoksi selvästi kyse merkin käytöstä elinkeinotoiminnassa, eikä toiminnan tarvinnut tuottaa voittoa ollakseen silti kaupallista.[xvi] Koska kyse on laajalti tunnetusta tavaramerkistä, merkkien välillä ei tarvitse syntyä sekaannusvaaraa, vaan ainoastaan linkki merkin ja tavaramerkin välille[xvii]. Coopin mukaan merkkien välille syntyi linkki varsinkin, kun tuotteita oli myyty Irma-nimellä ja sekä Irma että Coop oli mainittu vastaajien sosiaalisen median julkaisuissa. Coopin mukaan epäoikeudenmukaisen edun saaminen merkkien käytöstä oli jo todistettu sillä, että taiteilija oli itse todennut haastatteluissa käyttävänsä tavaramerkkejä yleisön kiinnostuksen herättämiseen. Näin ollen merkin erottamiskyvylle ja maineelle aiheutuvaan haittaan ei olisi edes tarpeellista vedota.

Love Party ja Artpusher-Galleria totesivat vastauksessaan oikeudenkäynnin liittyvän erityisesti siihen kysymykseen, onko galleriayhtiön tällaisessa tilanteessa sallittua myydä hyödykkeitä, joihin on painettu kuvia taiteilijan alkuperäisistä teoksista. Vastaajat pyrkivät kaatamaan Coopin väitteen laajalti tunnettujen tavaramerkkien loukkauksesta erityisesti kahdella argumentilla; kiistämällä tavaramerkkien käytön elinkeinotoiminnassa ja vetoamalla taiteen ja ilmaisun vapauteen perusoikeutena. Näistä jälkimmäinen – perusoikeuksien välinen punninta – voisi merkitä sellaista hyväksyttävää syytä, jonka perusteella tuomioistuin päätyisi antamaan enemmän painoarvoa taiteelliselle ilmaisulle kuin tavaramerkin haltijan omaisuuden suojalle.

Elinkeinotoiminnan osalta vastaajat vetosivat muun muassa siihen, ettei kahvikuppien, t-paitojen ja vastaavien hyödykkeiden myynnistä syntynyt juurikaan voittoa, sillä taiteilijan tuloista pääosa tulee alkuperäisten taideteosten myynnistä. Muita hyödykkeitä taas annetaan ilmaiseksi tai myydään lähes omakustannushinnalla. Love Partyn taiteellisen toiminnan selventämiseksi vastaajat esittelivät pop-taidesuuntauksen tyyliä ja toimintatapoja. Käsillä olevassa tapauksessa tuli vastaajien lisäksi huomioida Love Partyn toiminnan merkitys ajankohtaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä töiden parodinen ja satiirinen luonne.

Tuomioistuin arvioi, täyttyivätkö laajalti tunnetun tavaramerkin loukkauksen edellytykset; linkki merkkien välillä, merkin käyttö elinkeinotoiminnassa tavaroita tai palveluja varten, käytön aiheettomuus sekä epäoikeudenmukaisen edun saaminen tai haitan aiheuttaminen. Tuomioistuin totesi Love Partyn Irma-tuotteiden sisältävän Coop ja Irma -sanamerkkejä sekä Irma-kuviomerkkejä, joiden loukkaukseen Coop vetosi. Verkkokaupasta ja sosiaalisen median tileiltä otetut kuvakaappaukset taas osoittivat, että tuotteita oli markkinoitu viittauksilla kyseisiin tavaramerkkeihin. Näin ollen tuotteiden ja Irma-tavaramerkkien välille muodostui linkki. Seuraavaksi tuomioistuin arvioi, käytettiinkö merkkejä tavaroiden erottamiseksi markkinoilla vai ainoastaan dekoratiivisesti. Koska merkkejä oli käytetty keskeisenä elementtinä monissa tuotteissa kahvikupeista vaatteisiin ja asusteisiin viitaten samassa yhteydessä kantajan tavaramerkkeihin, tuomioistuimen mukaan kyseessä oli tavaramerkinomainen käyttö. Koska merkit olivat kiistatta laajalti tunnettuja ja vastaajien käyttö oli luonteeltaan systemaattista ja kaupallista, tuomioistuin totesi sen olevan aiheetonta hyötymistä merkin erottamiskyvystä tai maineesta.

Tuomioistuin arvioi vielä sitä, puuttuiko käytöltä hyväksyttävä syy. Siteeraten ensin lyhyesti Love Partyn mediassa antamia haastatteluja, tuomioistuin totesi merkkien käytön pääasiallisen syyn olevan kaupallinen. Merkkien käyttö oli keston ja laajuuden vuoksi niin merkittävää, etteivät ilmaisunvapaus ja Love Partyn Irma-versioiden asema yhteiskunnallisessa keskustelussa voineet olla painavampia kuin merkinhaltijan omaisuuden suoja. Näin ollen käytöllä ei ollut hyväksyttävää syytä.

Tuomioistuin kielsi vastaajia käyttämästä loukattuja tavaramerkkejä maalauksissa, printeissä ja muissa tuotteissa sekä sosiaalisen median tileillään. Oikeudenkäyntikuluista vastaajien maksettavaksi määrättiin 201 549 kruunua.

Johtopäätöksiä ratkaisusta

Päätös ei liene ollut tuomioistuimelle erityisen vaikea; vaikka merkkien käyttöön liittyi taiteellista ilmaisua, myytiin erilaisilla Irma-designeilla varustettuja tuotteita huomattavia määriä. Myynnistä saatavien voittojen sijasta asian ratkaisi toiminnan luonne, jonka tuomioistuin katsoi olevan pääosin kaupallista. Kenties juuri selkeän kaupallisen luonteen vuoksi tuomioistuimen ei ollut tarpeen arvioida yleisemmällä tasolla taiteellisen ilmaisun käsitettä ja rajoja suhteessa tavaramerkkiloukkauksiin.

Tavaramerkkien käyttö pop-taiteessa tai muussa taiteellisessa ilmaisussa ei ole mitenkään uusi ilmiö ja tuskin tuomareillekaan täysin vieras konsepti. Perusoikeuspunninta taiteen vapauden ja omaisuuden suojan välillä ratkesi Love Partyn systemaattiseen ja laajaan tapaan hyödyntää Irma-tavaramerkkejä erilaisissa tuotteissa. Kenties arviointi olisi ollut erilaista, mikäli myynnissä olisi ollut ainoastaan alkuperäiset maalaukset ja rajoitettu määrä maalauksesta tehtyjä taideprinttejä. Koska tavaramerkit muodostivat keskeisen osan Love Partyn designeista, tuomioistuin ei pitänyt käyttöä ainoastaan dekoratiivisena eikä pohtinut käsitteen soveltamisalaa laajemmin.[xviii]

Koska tapauksessa vastaajan paikalla istuneelle taiteilijalle epäselvimmän oloinen osa-alue oli se, missä määrin taiteellinen ilmaisu on elinkeinotoiminnan piirissä, käydään lopuksi hieman tätä aihealuetta läpi.

Taiteellinen ilmaisu ja tavaramerkin käyttö elinkeinotoiminnassa

Tavaramerkkiloukkauksen edellytyksenä on, että merkkiä käytetään elinkeinotoiminnassa. Tässä kohtaa unionin oikeuskäytännön peruskivenä voidaan pitää Arsenal-ratkaisua (C-206/01), jossa elinkeinotoiminnan todetaan olevan taloudellisen hyödyn saamiseen tähtäävää liiketoimintaa, eikä siten täysin yksityistä käyttöä.[xix]

Irma-tapauksessa vastaajat vetosivat puolisen vuotta ennen Arsenalia annettuun Hölterhoff-ratkaisuun (C-2/00), jossa tavaramerkin haltijan kielto-oikeuden ulkopuolelle jätettiin sellainen käyttö, josta ei voi aiheutua vahinkoa tavaramerkin haltijan intresseille. Tällä tarkoitettiin muun muassa sellaisia käyttöä, jossa potentiaalinen asiakas ei voi tulkita tavaramerkkiä koskevan maininnan ilmaisevan tavaran alkuperää.[xx] Hölterhoff-ratkaisussa oli kyse vastaajan elinkeinotoiminnasta, mutta tavaramerkin maininta laadun kuvaajana jalokivikauppiaalta toiselle jalokivialan ammattilaiselle ilman viittausta tavaroiden alkuperään ei ollut tavaramerkin haltijan intressejä loukkaavaa käyttöä.

Hölterhoffia ei kuitenkaan sovellettu Arsenal-ratkaisussa, koska jälkimmäisessä tapauksessa oli selkeästi kyse tuotteiden myynnistä kuluttajille. Samalla periaatteella Irma-tytön versioita sisältävien tuotteiden laajamittaisen myynnin katsottiin kuuluvan elinkeinotoiminnan piiriin. Hölterhoff ei muutenkaan vaikuta erityisen kestävältä tukipilarilta sellaisessa tilanteessa, jossa laajalti tunnettu tavaramerkki otetaan osaksi teosta. Laajalti tunnetun tavaramerkin haltijan kielto-oikeuden laajuus kattaa tilanteet, joissa merkin aiheeton käyttö merkitsee sen erottamiskyvyn tai maineen hyväksikäyttöä tai tahraamista. Mikäli merkin käyttö taiteellisessa ilmaisussa ei miellytä laajalti tunnetun tavaramerkin haltijaa, on käyttö helppoa argumentoida tavaramerkin haltijan intressejä vahingoittavaksi ja viedä pohja Hölterhoffiin nojaavalta puolustukselta. Taiteellista ilmaisua puoltavan osapuolen on siis parempi etsiä pitävämmät perustelut muualta.

Arsenal-ratkaisussa mielenkiintoista on julkisasiamies Colomerin ratkaisuehdotus, joka ottaa tuomiota laajemmin kantaa myös taiteellisen ilmaisun ulottuvuuteen. Julkisasiamiehen mukaan se käyttö, jonka tavaramerkin haltija kykenee kieltämään, ei ole mikä tahansa käyttö, joka tuottaa etua käyttäjälle tai joka voidaan esittää taloudellisin määrein, vaan ainoastaan sellainen käyttö, joka tapahtuu elinkeinotoiminnan yhteydessä eli sellaisessa liiketoiminnassa, jonka tarkoituksena on nimenomaan tavaroiden ja palvelujen toimittaminen markkinoille. Kyseessä on toisin sanoen kaupallinen käyttö. Julkisasiamies antoi esimerkin Andy Warholin Campbell-säilykepurkkien pohjalta tehdyistä teoksista ja muistutti, että Warhol sai taloudellista etua näistä teoksista. Tavaramerkin haltijan oikeuksien ylenmääräinen laajentaminen olisi julkisasiamiehen mukaan saattanut viedä nykytaiteelta muutamia hyvin ilmaisuvoimaisia taideteoksia, jotka edustavat erinomaisella tavalla pop art -taidesuuntausta.[xxi]

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan tavaramerkin ottaminen osaksi teosta ei lähtökohtaisesti olisi merkin käyttämistä elinkeinotoiminnassa eikä näin ollen kuuluisi merkinhaltijan kielto-oikeuden piiriin.[xxii] Tavaramerkkisäädöksissä tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaista lähtökohtaa ei ole kuitenkaan eksplisiittisesti otettu, ja Arsenal-ratkaisun mukainen kynnys elinkeinotoiminnan piiriin kuulumiselle on matala. Vaikka taiteellinen toiminta kuuluisikin elinkeinotoiminnan piiriin, käytännön taiteilijatoiminnan kannalta kirjallisuudessa on huomautettu, että taiteellisen ilmaisun vapauden rinnalla olennaista on lisäksi turvata taiteilijoiden oikeus esitellä teoksiaan julkisesti ja luoda niille markkinat.[xxiii]

Lopuksi

Käyttö elinkeinotoiminnassa -kriteerin lisäksi tavaramerkkisäädöksistä on oikeuskirjallisuudessa pyritty etsimään taiteellista ilmaisua puoltavia tulkintoja sekä muista loukkauskriteereistä että hyväksyttävän syyn käsitteestä. Nämä ansaitsisivat kuitenkin omat artikkelinsa. Julkisasiamies Colomerin Warhol-esimerkissä on kieltämättä pointti, mutta sen perusteella ei voida tehdä kaikenlaista taiteellista ilmaisua koskevaa yleistystä; Campbell-keittopurkeista tehtyihin teoksiin ei sisältynyt tavaramerkin haltijaa arvostelevaa viestiä eikä merkkiä muuten esitetty loukkaavassa tai shokeeraavassa kontekstissa. Tavaramerkkioikeuden ja taiteellisen ilmaisun yhteensovittamisessa joudutaankin punnitsemaan vastakkaisia ja tärkeitä intressejä. Merkinhaltijoilla on perusteltu syy varjella tavaramerkkiä kontrolloimattomalta käytöltä ja taiteilijoilla intressi hyödyntää merkkien symbolista arvoa omassa kommunikaatiossaan.

Viimeisenä huomiona todettakoon, että unionin mallioikeusuudistus alkaa olla viittä vaille valmiina. Yhteisömalliasetusehdotuksen[xxiv] 20 artiklaan ja mallioikeusdirektiiviehdotuksen[xxv] 18 artiklaan sisältyy kommentointia, kritiikkiä ja parodiaa koskeva poikkeus. Tällä kertaa parodiaa – yhtä taiteellisen ilmaisun muotoa – koskeva poikkeus saattaa siis päätyä hyväksyttyihin säädösteksteihin. Mikäli näin käy, tuomioistuimet saattavat mallioikeuden saralla antaa tulevaisuudessa erilaisia ratkaisuja kuin mitä toisen tanskalaisen taiteilijan Nadia Plesnerin tapauksissa on nähty.[xxvi] Jos mahdollinen poikkeussäännös osoittautuu oikeuskäytännössä toimivaksi intressitasapainon saavuttamisessa, ehkä taiteellista ilmaisua koskeva poikkeus päätyy työpöydälle seuraavan unionin tavaramerkkioikeusuudistuksen aikaan.

_______

[i] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.6.2009 asiassa C-487/07 L’Oréal SA ja muut v Bellure NV ja muut, kohta 63. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=75459&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=1998853

[ii] Kumpikin näistä esimerkeistä on myös tositapahtuma, joka on johtanut merkinhaltijan reagointiin. Yhdysvaltalaisessa tapauksessa Mattel v. MCA Records Aqua-yhtyeen hittisingle Barbie Girl johti tavaramerkinhaltijan aloittamiin oikeustoimiin, jotka eivät kuitenkaan menestyneet. Suomalainen kuvataiteilija Jani Leinonen käytti Elovena-tyttöä pohjana suomalaisuuskuvaa haastavissa teoksissaan. Elovena-tavaramerkin haltija Raisio Oyj lähestyi taiteilijaa kirjeitse, mutta tapaus ei koskaan edennyt tuomioistuimeen asti.

[iii] Sakulin, Wolfgang: Trademark protection and freedom of expression: an inquiry into the conflict between trademark rights and freedom of expression under European, German, and Dutch law. Universiteit van Amsterdam 2010, s. 155. Saatavilla: https://dare.uva.nl/search?identifier=e7c497fc-4281-4d2e-b2b4-d15588ac972a

[iv] Ratkaisu (tanskaksi) on saatavilla: https://domstol.fe1.tangora.com/media/-300011/files/Kendelse_BS-30388-2023-SHR.pdf

[v] Study on the Overall Functioning of the European Trade Mark System – Report for the European Commission – presented by Max Planck Institute for Intellectual Property and Competition Law Munich 2011, s. 121-122. Saatavilla: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/5f878564-9b8d-4624-ba68-72531215967e

[vi] Senftleben, Martin; Bently, Lionel; Dinwoodie, Graeme; Geiger, Christophe; Griffthse, Jonathan; Kur, Annette; Ohly, Ansgar; Peukert, Alexander; Ricolfi, Marco; Schovsbo, Jens; Weckström, Katja; Zelechowski, Łukasz: Recommendation on Measures to Safeguard Freedom of Expression and Undistorted Competition in EU Trade Mark Law. European Intellectual Property Review 2015, 337-344. S. 344. Saatavilla: https://ssrn.com/abstract=2496351 tai http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2496351

[vii] Esim. INTA:n amicus brief unionin tuomioistuimelle tapauksessa C-298/23 Inter IKEA Systems BV v. Algemeen Vlaams Belang vzw, s. 6. Saatavilla: https://www.inta.org/wp-content/uploads/public-files/advocacy/amicus-briefs/IKEA-v-Algemeen-INTA-Amicus-Brief-September-2023.pdf

[viii] European Parliament legislative resolution of 25 February 2014 on the proposal for a directive of the European Parliament and of the Council to approximate the laws of the Member States relating to trade marks (recast) (COM(2013)0162 – C7-0088/2013 – 2013/0089(COD)). Saatavilla: https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-7-2014-0119_EN.html

[ix] European Parliament legislative resolution of 25 February 2014 on the proposal for a regulation of the European Parliament and of the Council amending Council Regulation (EC) No 207/2009 on the Community trade mark (COM(2013)0161 – C7-0087/2013 – 2013/0088(COD)). Saatavilla: https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-7-2014-0118_EN.html#top

[x] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (uudelleenlaadittu)

[xi] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä (kodifikaatio)

[xii] esim. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 19.11.1998 asiassa C-162/97 Nilsson, kohta 54. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=44220&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2470305

[xiii] Direktiivi 2008/29/EY artikla 4. Muilta osin laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojasta säätäminen jätettiin kansallisen harkintavallan alaan.

[xiv] Direktiivi 2015/2436, hylkäys- ja mitätöintiperusteista artiklat 4, 8 ja tavaramerkin antamista oikeuksista artikla 10.

[xv] Coop vetosi myös muihin seikkoihin; tavaramerkkiloukkauksen osalta sekaannusvaaraan, Irma-kuviomerkkien mahdolliseen tekijänoikeussuojaan sekä markkinointia koskevaan lainsäädäntöön. Koska tuomio annettiin kuitenkin laajalti tunnetun tavaramerkin loukkauksesta, nämä argumentit ja vastaajien vasta-argumentit jätetään tässä käsittelemättä.

[xvi] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.11.2002 asiassa C-206/01 Arsenal Football Club plc v. Matthew Reed, kohta 40. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=47877&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2473615

[xvii] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23.10.2003 asiassa C-408/01, Adidas-Salomon AG ja Adidas Benelux BV v. Fitnessworld Trading Ltd, kohta 41. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=48366&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2474117

[xviii] Esimerkiksi Pitkänen (2016) on kuitenkin todennut, että jo vanhemmassa pohjoismaisessa doktriinissa on katsottu elinkeinonharjoittajan voivan käyttää toisen tavaramerkkiä koristemallina esim. kankaan kuvioinnissa, kunhan käyttö ei anna tavaramerkin haltijaan palautuvaa vaikutelmaa. Pitkänen, Anu: Tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden kaksoissuoja. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 329 2016, s. 156.

[xix] C-206/01 Arsenal, kohta 40.

[xx] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14. päivänä toukokuuta 2002, C-2/00 Michael Hölterhoff v. Ulrich Freiesleben, kohta 16. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=47332&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=5411905

[xxi] Julkisasiamies Dámaso Ruis-Jarabo Colomer, ratkaisuehdotus 13. päivänä kesäkuuta 2002 asia C-206/01 Arsenal Football Club plc v Matthew Reed, kohdat 62-63. Saatavilla: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=47408&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=5412401

[xxii] Esim. Pitkänen 2016, s. 157.

[xxiii] Seftleben, Martin: Robustness Check: Evaluating and Strengthening Artistic Use Defences in EU Trademark Law. International Review of Intellectual Property and Competition Law (IIC) 53 (2022), s. 572. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s40319-022-01182-x

[xxiv] European Parliament legislative resolution of 14 March 2024 on the proposal for a regulation of the European Parliament and of the Council amending Council Regulation (EC) No 6/2002 on Community designs and repealing Commission Regulation (EC) No 2246/2002 (COM(2022)0666 – C9-0394/2022 – 2022/0391(COD)). Saatavilla: https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2024-0164_EN.html

[xxv] European Parliament legislative resolution of 14 March 2024 on the proposal for a directive of the European Parliament and of the Council on the legal protection of designs (recast) (COM(2022)0667 – C9-0395/2022 – 2022/0392(COD)). Saatavilla: https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2024-0165_EN.html

[xxvi] Plesnerin Simple Living -teoksessa (2008) nälkiintyvä afrikkalainen lapsi kuvattiin muotijätti Louis Vuittonin mallisuojatun käsilaukun kanssa. Plesner teki teoksensa ensin piirroksena, josta myytiin myös t-paitoja ja printtejä. Louis Vuitton nosti kanteen ja ranskalainen tuomioistuin (Tribunal de grande instance de Paris) myönsi kieltotuomion. Vuonna 2010 Plesner maalasi teoksen Darfurnica, johon Simple Livingin lapsihahmo sisältyi yksityiskohtana. Louis Vuitton nosti kanteen ja Plesner hävisi alioikeudessa. Tällä kertaa Plesner kuitenkin valitti ratkaisusta ja voitti seuraavassa oikeusasteessa. Tapauksesta tarkemmin ks. esim. McCutcheon, Jani: Designs, Parody and Artistic Expression — A Comparative Perspective of Plesner v Louis Vuitton. (2015) 41(1) Monash University Law Review, UWA Faculty of Law Research Paper No. 2015-15. Saatavilla: https://ssrn.com/abstract=2655393 tai http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2655393

Kuva: iStock / DenKuvaiev