Edellyttääkö mallioikeus ihmisen panosta?

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tekoälyohjelmien avulla kehitettyjen mallien mahdollisuutta saada mallisuojaa.

Digitaalisuus ja teknologian kehitys ovat luoneet useita haasteita mallioikeudelle. Tämän suojamuodon katsottiin nimittäin alun perin koskevan lähinnä fyysisten esineiden ja tuotteiden muotoilun suojaamista. Mallioikeuden suoja onkin pitkälti sidottu ”tuote”-käsitteen ympärille. Oli pitkään kiistanalaista, voisiko ”malli” tai ”tuote” koskea fyysisten esineiden lisäksi myös digitaalisia malleja. Digitaalisen teknologian kehittyminen ja sen käytön yleistyminen ovat kuitenkin laajentaneet mallin käsitettä. Nykyään onkin yleisesti hyväksytty, että mallioikeudella voidaan suojata myös täysin digitaalisia malleja, kuten graafisia käyttöliittymiä tai ohjelmien ikoneita.[i] Kuitenkin mallioikeuslainsäädännön sopeutuminen digitaaliseen teknologiaan on edelleen ollut hidasta ja jättänyt monia epäselvyyksiä, kun sitä verrataan esimerkiksi tekijänoikeuteen. Onneksi uusi EU:n mallioikeusasetus ja -direktiivi pyrkivät selventämään monia näitä epäkohtia ja haasteita. Uusi sääntely ottaakin paremmin huomioon digitaaliset mallit ja laajentaa muun muassa tuotteen käsitettä koskemaan kaikkia digitaalisia malleja, poissulkien tietokoneohjelmat.[ii]

Eräs teknologian kehittymisen synnyttämä haaste, jota EU:n mallioikeusuudistus ei kuitenkaan käsittele tai mainitse sanallakaan, koskee tekoälyä ja tällä kehitettyjen mallien suojaamista mallioikeudella. Ongelma on erityisen ajankohtainen, sillä tekoälyohjelmia ja työkaluja käytetään yhä enemmän osana mallien suunnitteluprosessia ja mallien kehittämistä.[iii] Esimerkiksi muotialalla tekoälyä käytetään jo yleisesti työkaluna ideointiin ja vaatteiden suunnitteluun.[iv] Joissain tapauksissa tekoälyn avulla voidaan luoda jo täysin valmiita malleja.[v] Vaikka digitaalisia suunnittelutyökaluja on käytetty jo pitkään suunnittelun apuna, mahdollistaa tekoäly tämän prosessin automatisoinnin ennennäkemättömällä tavalla. Ihmissuunnittelijan roolina voi olla lähinnä tekoälyohjelman käynnistäminen tai käskyttäminen tekemään erilaisia malleja esimerkiksi vaatteista, asusteista, tuoleista tai muista teollisen muotoilun tuotteista.

Tämä herättää kysymyksen, missä laajuudessa mallioikeudella voidaan suojata tekoälyn kehittämiä malleja? Relevantiksi kysymykseksi nousee ennen kaikkea ihmissuunnittelijan roolin merkittävyys mallisuojan saamisen kannalta. Tekoälyn nostattamia haasteita on tutkittu ja käsitelty jo varsin laajasti muiden immateriaalioikeuksien kannalta, kuten tekijänoikeuden ja patenttioikeuden osalta. Mallioikeus on kuitenkin monesti unohtunut tästä keskustelusta, joten asiaa on syytä pohtia tarkemmin.[vi]

Mallioikeuden suojan edellytykset

Mallioikeuden myöntämisen edellytyksenä on, että malli on uusi ja yksilöllinen. Malli on uusi, mikäli samanlaista mallia ei ole tullut tunnetuksi aikaisemmin. Mallit katsotaan samanlaisiksi, jos niiden piirteet eroavat toisistaan vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan. Uutuutta arvioitaessa keskitytään siis kahden mallin identtisyyden tarkasteluun.

Mallia pidetään puolestaan yksilöllisenä, jos asiaan perehtyneen käyttäjän saama kokonaisvaikutelma eroaa jo olemassa olevien mallien antamasta kokonaisvaikutelmasta. Yksilöllisyyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä. Olennaista on, että mallien yksilöllisyyttä tarkastellessa asiantunteva käyttäjä kiinnittää huomiota juuri mallien kokonaisvaikutelmaan, piirteisiin ja eroavaisuuksiin, eli itse mallin ominaisuuksiin. Tarkastelussa ei siis tulisi ottaa huomioon mallin kehittäjän tai suunnittelijan motiiveja tai taiteellista tarkoitusta. Mallioikeudessa onkin haluttu pitää malliin neutraalisti suuntautuva lähestymistäpä (design approach) mallin suunnittelijaan suuntautuvan lähestymistavan (designer approach) sijaan.[vii] Tämä on myös tärkeä ero tekijänoikeuteen, jossa tekijän motiiveilla ja valinnoilla voi olla suurikin merkitys.

Kun tarkastelu keskittyy pelkästään mallin ominaisuuksiin, voivat tekoälyn kehittämät mallit helposti täyttää uutuuden ja yksilöllisyyden kriteerit. Tekoäly on voitu esimerkiksi kouluttaa hyvin kattavalla lähdedatalla, joka sisältää esimerkiksi erilaisia muotiluomuksia, design-esineitä, tyylisuuntauksia ja muotoilutyylejä. Näitä yhdistelemällä ohjelma pystyy tekemään loputtomasti erilaisia malleja, jotka voivat olla mallioikeuden kannalta sekä uusia että yksilöllisiä. Esimerkiksi tekoäly pystyy nykyään tekemään helposti uuden ja yksilöllisen kangaskuosin kuvioinnin lähes kokonaan ilman ihmissuunnittelijan panosta. Tällöin ihmissuunnittelijan panos on lähinnä tekoälyohjelman käynnistäminen tai käskyttäminen tekemään erilaisia kangaskuoseja.

Seuraavaksi onkin luonnollista kysyä, riittääkö mallioikeudelle se, että malli on uusi ja yksilöllinen, vai tarvitaanko sen syntymiseen ihmissuunnittelijan panosta?

Ihmissuunnittelijan rooli mallioikeudessa

EU-mallioikeus ei määrittele mallin suunnittelijaa eikä edellytä suoraan, että mallin suunnittelijan tulisi olla ihminen. Suunnittelijan käsite on kuitenkin jäänyt erittäin vähälle huomiolle sekä oikeuskäytännössä että oikeuskirjallisuudessa. Thomas Margoni onkin todennut, että mallioikeus ei ole kovin suunnittelijaystävällinen immateriaalioikeus, vaan että mallioikeusjärjestelmä on luotu markkinoita ja teollisuutta silmällä pitäen, ei itse mallien luojia ajatellen.[viii]

Yleisesti on kuitenkin ymmärretty, että mallioikeus edellyttää epäsuorasti mallin suunnittelijan olevan luonnollinen henkilö. Onkin katsottu, että vaikka yhteys mallin ja mallin suunnittelijan välillä on heikko, viime kädessä mallioikeus on antroposentrinen immateriaalioikeus.[ix] Esimerkiksi Anna Tischner on katsonut, että yhteisömalliasetuksen 14 artiklan mukaan mallioikeus kuuluu sille ihmiselle, joka on kehittänyt mallin.[x] Tämä sulkee puhtaasti tekoälyn tekemät mallit mallioikeussuojan ulkopuolelle.

Kuten aikaisemmin mainittiin, suunnittelijan panos voi kuitenkin suuresti vaihdella ja harvoin tekoälyohjelma pystyy tuottamaan täysin valmiita malleja ilman minkäänlaista panosta ihmiseltä. Yleensä ihmissuunnittelija vähintään käynnistää tekoälyohjelman sekä antaa parametrit sille, minkä tyylisiä malleja ohjelma tuottaa ja valitsee näistä tuotoksista sopivaksi katsomansa mallin lopulliseen tuotantoon. Tällaisessa tapauksessa suunnittelijan panoksen voidaan tietyssä mielessä katsoa olevan lähinnä kuratointia, sillä suunnittelija ei vaikuta mallin ulkoasuun.[xi]  Tässä ihminen enemmänkin harkitsee ja valitsee joukosta erilaisia malleja sellaisen, jonka katsoo olevan uusi ja itsenäinen. Onko tällainen panos tarpeeksi mallioikeuden syntymiseksi ja miten tätä tulisi arvioida mallioikeuden kannalta?

Loppujen lopuksi mallioikeudessa, kuten tekijänoikeudessakin, oleellisin kysymys ei ole se, onko ihminen tai tekoäly tehnyt teoksen, vaan minkälainen kontribuutio ihmiseltä on tarpeeksi.

Mallin kehittäminen

Tekijänoikeudessa tekoälytaiteilijan panoksen riittävyyttä arvioitaisiin omaperäisyysedellytyksen täyttymisen kautta. Toisin sanoen tekoälyn avustuksella tehty teos voi saada tekijänoikeuden suojaa, jos teos on omaperäinen. Teos voidaan katsoa omaperäiseksi, jos ihmistaiteilija on pystynyt tekemään tekoälyn käytöstä huolimatta vapaita luovia valintoja niin, että teos heijastaa hänen yksilöllisyyttään ja persoonallisuuttaan. Raja on häilyvä ja kiistanalainen, mutta omaperäisyys antaa kuitenkin työkalun tämän arviointiin.

Mallioikeudesta täysin vastaava kriteeri puuttuu. Ainut omaperäisyyteen johtavaa luomisprosessia muistuttava käsite on mallin ”kehittäminen”. Termi esiintyykin mallioikeuslainsäädännössä useaan otteeseen. Esimerkiksi mallioikeusasetuksen 6(2) artiklassa todetaan, että ”Yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä”. Samoin Suomen mallioikeuslaissa todetaan, että ”Yksilöllisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä.” Termiä ei kuitenkaan määritellä laissa ja onkin epäselvää, mitä ”kehittämisellä” tarkoitetaan. Jotain viitteitä käsitteen merkityksestä voidaan kuitenkin löytää lain, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden kautta.[xii]

Esimerkiksi kehittäminen vaatii jonkinlaista älyllistä panosta luonnolliselta henkilöltä. Tämän tulee myös sisältää valintoja, jotka vaikuttavat tuotteen ulkoasuun tai visuaaliseen puoleen. Valinnoilla tulee myös olla tarkoitus ratkaista jokin malliin liittyvä suunnitteluongelma.

Mallioikeus vaatii myös tässä yhteydessä, että mallin suunnittelijalla on jonkinasteinen vapaus mallia kehittäessä. Jos mitään vapautta ei ole, mallin luoja ei voi ilmaista itseään.[xiii] Mallin suunnittelijan vapautta rajaakin usein tuotteen tekninen käyttötarkoitus, mutta tätä voivat rajoittaa myös materiaalivalinnat, tekniset ominaisuudet tai erilaiset säännökset esimerkiksi tuoteturvallisuudesta. Tapauksessaan C-395/16 Doceram EU-tuomioistuin (EUTI) katsoi, että teknisen käyttötarkoituksen arvioinnissa tulee ottaa huomioon kunkin yksittäistapauksen kaikki merkitykselliset objektiiviset olosuhteet.[xiv] Lisäksi arviointi perustuu ”asiantuntevan käyttäjän” mallista saamaan kokonaisvaikutelmaan, mutta tämä ei edellytä ”objektiivisen tarkkailijan” näkökulmaa.[xv]

Onkin selvää, että EUTI pyrkii ratkaisussaan korostamaan malliin neutraalisti suuntautuvaa lähestymistapaa suunnittelijan subjektiivisten tarkoitusperien tai motiivien sijaan. Avoimeksi jää silti kysymys siitä, mitä kaikkea merkitykselliset objektiiviset olosuhteet voivat sisältää? EUTI jättää epäselväksi myös sen, tuleeko suunnittelijan valintojen olla luovia (creative). Esimerkiksi Tischner näkee, että valintojen tulisi olla luovia, mutta nämä luovat valinnat, jotka vaikuttavat mallin ulkoasuun, tulisi ymmärtää eri tavalla kuin tekijänoikeudessa.[xvi] Tekoälyn kehittämien mallien kohdalla edes pienen luovuuden edellyttäminen olisi merkityksellistä, sillä se sulkisi monet täysin automaattisesti tehdyt mallit pois mallioikeuden suojan piiristä.

Jossain määrin tekoälyavusteisesti tehtyjä malleja voidaan verrata malleihin, jotka on tehty useamman suunnittelijan yhteistyönä. Yhteistyössä ihmissuunnittelijat voivat saada oikeuden malliin, jos kaikkien suunnittelijoiden panos on vaikuttanut mallin ulkoasuun. Panos, joka on pelkkää mekaanista työtä tai vaikuttaa vain vähäisesti tuotteen ulkoasuun ei kuitenkaan välttämättä riitä yhteismallin saamiseen, vaan mallioikeus syntyy vain sille, joka on todellisuudessa vaikuttanut mallin ulkoasuun. Samalla lailla voidaan ajatella, että mikäli ihmissuunnittelijan panos tekoälyn kehittämään malliin on hyvin vähäinen, ei mallioikeus kuulu hänelle. Mallioikeus jää tässä tapauksessa kokonaan syntymättä, koska mallin päätekijälle, eli tekoälylle, ei tätä oikeutta voi syntyä.

Käytännön vaikutukset

Tämän kirjoituksen teemaa voidaan tarkastella myös muutaman käytännön esimerkin kautta, joissa ihmisen panos tekoälyn käytössä vaihtelee. Yksinkertaisimmillaan tekoäly voi generoida satoja tai tuhansia erilaisia malleja, joista tekoälyn käyttäjä valitsee yhden. Pelkkä valinta, jossa käyttäjä katsoo tietyn mallin uudeksi ja itsenäiseksi, voidaan periaatteessa katsoa jonkinlaiseksi älylliseksi panostukseksi mallin tekoprosessissa. Tässä tapauksessa suunnittelija ei kuitenkaan tee vaadittua mallin suunnittelua, sillä tämä kontribuutio ei vaikuta itsessään mallin ulkonasuun, eikä täytä mallioikeuden edellyttämää suunnittelijan vapauden vaatimusta. Tilannetta voisi mallien suunnittelun sijaan verrata pikemminkin uuden ja itsenäisen muodon löytämiseen luonnosta sattumalta, taikka mallien kuratointiin.[xvii]

Tekoälyä on myös mahdollista käyttää enemmänkin työkaluna uusien mallien kehittelyprosessin alkuvaiheessa. Tässä tekoälyä käytetään enemmänkin uusien ideoiden hahmottamiseen tai alustavien konseptien luomiseen, joita suunnittelija voi työstää ja suunnitella eteenpäin valmiiksi rekisteröitäväksi malliksi. Tämä muistuttaa enemmänkin normaalia mallien suunnitteluprosessia eikä ihmisen panos tässä tapauksessa yleensä ole esteenä mallin rekisteröinnille. Tekoälyn tuottamat mallit ovat enemmänkin inspiraation lähde, joita suunnittelija lähtee kehittämään edelleen muokaten valinnoillaan mallien ulkoasua.

Haastavampi tilanne on käsillä silloin, kun suunnittelija vaikuttaa tiiviimmin tekoälyn tuottamiin tuotoksiin suunnitteluprosessin alkuvaiheessa niin, että tekoäly pystyy tuottamaan valmiin rekisteröitävän mallin. Vaikka suunnittelija ei välttämättä kontrolloi täysin, millaisia malleja tekoäly lopulta generoi, voi suunnittelija ohjata tekoälyn tuottamien mallien suuntaa ja tyyliä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Suunnittelija voi esimerkiksi määritellä suunnitteluongelman, jonka mallin tulisi ratkaista ja ohjata tekoälyä tämän mukaisesti.  Ihmissuunnittelija voi tässä tapauksessa pyytää tekoälyä tekemään tietynlaisia tai tietyn muotoisia malleja, määritellä hyvinkin yksityiskohtaisesti positiivisilla tai negatiivisilla ”promteilla” tekoälyn tekemien mallien ominaisuuksia, kouluttaa tekoälyä tietynlaisella datalla halutuista tyyleistä tai valita koulutusmateriaalin malleista, joita tekoälyn tulisi imitoida. Kaikki edellä mainitut voivat olla hyvinkin työläitä ja aikaa vieviä vaiheita, joilla on suurikin merkitys lopullisen tuotteen ulkoasuun.

Tekijänoikeuden kannalta on kyseenalaista, voivatko edellä mainitut tyypilliset työvaiheet tekoälyn käytössä tehdä suunnittelutyön tuloksista omaperäisiä. Monet työvaiheet voidaankin nähdä enemmänkin mekaanisina tai työteliäinä, mutta ei sellaisina, joita voitaisiin pitää luovina tai tekijän persoonallisuutta ilmentävinä valintoina. Mallioikeuden näkökulmasta samanlaista rajoitetta ei ole. Työvaiheet voidaan enemmänkin nähdä osana mallin kehittämisprosessia. Suunnittelija tekeekin valintoja, jotka konkreettisesti vaikuttavat tuotteen ulkoasuun ja tuotteen antamaan uuteen ja yksilölliseen kokonaisvaikutelmaan. Suunnittelijan valinnanvapaus ei myöskään ole rajoitettu pelkäksi valinnaksi sarjasta valmiita malleja, vaan suunnittelija on vapaa tekemään valintoja, jotka kehittävät mallia lopulliseen muotoon. Voitaisiinkin sanoa, että tässä tapauksessa suunnittelija toimii mallin idean ja muodon alkuperäisenä luojana ja tekoälyohjelma työkaluna iteroi ja kehittää mallia eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa mallisuojan syntymisen edellytyksien voidaankin nähdä täyttyvän.

Lopuksi

Tekoäly tulee olemaan tulevaisuudessa yhä merkittävämpi työkalu käyttötaiteen ja teollisen muotoilun tuotteiden, kuten muotiluomusten tekemisessä. Vaikka tekijänoikeus on saanut enemmän huomiota tekoälytaiteen ja -suunnittelun oikeudellisessa tarkastelussa, ei mallioikeutta tulisi unohtaa. Kuten tekijänoikeus, myös mallioikeus edellyttää, että mallin luojan on oltava lähtökohtaisesti ihminen. Tästä huolimatta mallioikeus soveltuu monesti tekijänoikeutta paremmin tekoälyn avulla tehtyjen mallien suojaamiseen, sillä sen suojaedellytykset on helpompi täyttää tekijänoikeuteen verrattuna. Mallin rekisteröinti yhteisömallina voikin olla hyvä tapa varmistaa tekoälyn avulla tehtyjen muotiluomusten ja design-tuotteiden immateriaalioikeudellinen suoja.

Kirjoitus perustuu Mikko Antikaisen ja Heidi Härkösen vertaisarvioituun tutkimukseen Artificial Intelligence and EU Design Law. Tulossa teoksessa Dana Beldiman (toim.), Design Law: Global Law and Practice (Edward Elgar Publishers 2024), saatavilla osoitteessa: https://ssrn.com/abstract=4575982 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4575982.

________

[i] Aiheesta enemmän: Mikko Antikainen, ‘Differences in Immaterial Details: Dimensional Conversion and Its Implications for Protecting Digital Designs Under EU Design Law’ (2021) 52 IIC, 137.

[ii] Mallioikeuden uudistuksesta enemmän esimerkiksi IPRinfo:n artikkelissa: Hanna Pynnönen, Mallioikeusuudistus Euroopan unionissa – mitä on luvassa? IPRinfo 2023. https://iprinfo.fi/artikkeli/mallioikeusuudistus-euroopan-unionissa-mita-on-luvassa/

[iii] Anna Tischner, ‘Design rights and designer’s rights in the EU’ in Henning Hartwig (ed) Research Handbook on Design Law (Edward Elgar Publishing 2021), 176.

[iv] Natalia Särmäkari, ‘From a Tool to a Culture. Authorship and Professionalism of Fashion 4.0 Designers in Contemporary Digital Environments’ (PhD thesis, Aalto University School of Arts, Design and Architecture, 2022).

[v] Andres Guadamuz, ‘Artificial Intelligence and Copyright’ (2017) WIPO Magazine, 17.

[vi] Muutamia poikkeuksia ovat esimerkiksi Hasan Kadir Yilmaztekin, Artificial Intelligence, Design Law and Fashion (Routledge 2023) sekä Hanna Pynnönen & Heidi Härkönen, Tekoälyn luoma muoti ja mallioikeus: mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. IPRinfo 2022. https://iprinfo.fi/artikkeli/tekoalyn-luoma-muoti-ja-mallioikeus-mahdollisuuksia-mutta-myos-uhkia/

[vii] Katso esim. Annette Kur, The Green paper’s ´Design Approach’ – What’s wrong with it? ja Annette Kur & Marianne Levin ‘The Design Approach revisited: background and meaning’ in Annette Kur, Marianne Levin & Jens Schovsbo (eds.), The EU Design Approach – a global appraisal (Edward Elgar 2018).

[viii] Thomas Margoni, ‘Not  for Designers: On the Inadequacies of EU  Design Law  and How  to  Fix It’  (2013) 4 Journal of  Intellectual Property, Information  Technology and  Electronic Commerce Law, 225, 237.

[ix] Yilmaztekin, 71; Ks myös Tischner, 176.

[x] Tischner 174.

[xi] Särmäkari, 87–89, 101.

[xii] Katso tarkempi analyysi asiasta: Mikko Antikaisen ja Heidi Härkösen vertaisarvioituun tutkimukseen Artificial Intelligence and EU Design Law. Tulossa teoksessa Dana Beldiman (toim.), Design Law: Global Law and Practice (Edward Elgar Publishers 2024), saatavilla osoitteessa: https://ssrn.com/abstract=4575982 tai http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4575982. 17- 23.

[xiii] Vaikka itsensä ilmaisu viittaa enemmän tekijänoikeuteen, niin esimerkiksi Bently näkee, että asiaan perehtynyt käyttäjä kiinnittää huomiota niihin mallin muotoihin, missä mallin tekijä on pystynyt ilmaisemaan itseään ja näin tekemään mallista yksilöllisen. Lionel Bently & Brad Sherman “Intellectual property law” (3. Painos, Oxford University Press 2014), 742.

[xiv] C-395/16, Doceram GmBH v. Ceramtec GmBH [2018] ECLI:EU:C:2018:172 kohta 37.

[xv] C-395/16 Doceram kohta 37.

[xvi] Tischner 177. Katso myös Bently & Sherman (n 27), 743.

[xvii] Luonto toimii monesti inspiraationa suunnittelijoille uusien tuotteiden mallien teossa, mutta yleensä luonnosta löytyneitä muotoja jatkokehitetään, eivätkä luonnon muodot yleensä ole suoraan muotoilun tai mallioikeuden näkökulmista valmiita tuotteita.

Kuva: iStock / Chaosamran_Studio