MAO: Lavastus syntynyt useiden henkilöiden eri vaiheissa tapahtuneen vuorovaikutuksen seurauksena—elokuvasta ei erotettavissa itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta

16.2.2018
Markkinaoikeus teki 13.2.2018 ratkaisun tekijänoikeusriidassa, joka koski B:n käsikirjoittaman ja ohjaaman Toivon tuolla puolen -elokuvan lavastusta. Kantajana olleen lavastaja A:n mukaan elokuvan lavastuksen tekijänoikeus kuului yksinomaan hänelle. Kyseessä olevan elokuvan lopputeksteissä lavastajiksi oli merkitty kolme henkilöä, joista yksi oli A. Kaksi muuta olivat elokuvan rekvisitööri D sekä lavasterakentaja C.

A vaati kanteessaan, että markkinaoikeus vahvistaisi hänet elokuvan ainoaksi lavastajaksi. Lisäksi hän vaati hävitettäväksi elokuvan fyysiset kopiot, joissa lavastajiksi oli merkitty hänen lisäkseen myös D ja C. A vaati lisäksi tuotantoyhtiö Sputnik Oy:ltä korvauksia tekijänoikeuden loukkaamisesta. A vaati toissijaisesti, että markkinaoikeus velvoittaisi Sputnik Oy:n suorittamaan hänelle 25.000 euroa perusteettoman edun palautuksena.

Sputnik Oy kiisti A:n vaatimukset vedoten siihen, että työsopimuksessa oli sen mukaan sovittu A:n tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettujen taloudellisten oikeuksien luovuttamisesta Sputnik Oy:lle. Lisäksi Sputnik Oy vetosi siihen, ettei ensisijaisesti A:lle tai kenellekään muulle ollut syntynyt yksinomaista tekijänoikeutta elokuvan lavastukseen.

Markkinaoikeuden mukaan asiassa oli ensi sijassa kysymys tekijänoikeudesta elokuvaan liittyvään ja siitä väitetysti erotettavissa olevaan itsenäiseen lavastusteokseen. Kysymys elokuvan lopputekstien virheellisyydestä oli markkinaoikeuden mukaan merkityksellinen vain, jos elokuvasta voidaan erottaa itsenäinen lavastusteos.

Markkinaoikeus katsoi, että lavastuksella oli kanteessa tarkoitettu elokuvan taustaa, jota vasten näyttelijöiden suoritukset näkyvät erityisesti silloin, kun tämä maisema ja esineistö on edellyttänyt olennaisia toimenpiteitä. Elokuvassa näkyvään yleiseen visuaaliseen ilmeeseen olivat puolestaan vaikuttaneet myös esimerkiksi puvustus, valaistus ja kuvaus. Markkinaoikeus piti mahdollisena, että A toteuttamaan lavastukseen saattoi liittyä tekijänoikeudellisesti merkityksellistä luomistyötä.

Markkinaoikeus totesi, että lavastus oli syntynyt useiden henkilöiden eri vaiheissa tapahtuneen vuorovaikutuksen seurauksena, mutta ettei kyseistä elokuvaa voida pitää lavastuksen osalta yhteenliitettynä teoksena. Vaikka lavastukseen liittyisi merkittävääkin henkistä luomistyötä, ei siitä kuitenkaan sellaisenaan ja välttämättä seuraa, että elokuvan lavastus olisi elokuvasta erotettavissa oleva itsenäinen teos. Markkinaoikeus katsoi, että lavastus oli keskeinen osa käsillä olevaa elokuvaa eikä elokuvasta ollut erotettavissa kanteessa tarkoitettua itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta. Elokuvan lopputekstien väitettyä virheellisyyttä ei tämän seurauksena ollut tarpeen arvioida. Näin ollen ensisijaiset vaatimukset oli markkinaoikeuden mukaan hylättävä.

A:n toissijaisen vaatimuksen mukaan Sputnik Oy oli hyötynyt perusteettomasti hänen kustannuksellaan maksamalla hänelle oikeuksien luovutuksesta olennaisesti vähäarvoisemman vastasuorituksen kuin hän olisi edellyttänyt, mikäli hän olisi ollut tietoinen, ettei häntä tulla kreditoimaan lavastusteoksen yksinomaisena tekijänä.

Markkinaoikeus totesi, että vaatimuksessa ja sen tueksi esitetyissä perusteissa oli pikemminkin kysymys työsopimuksessa sovittujen suoritusten uudelleenarvioinnista tai oikeustoimen pätemättömyydestä tai kohtuullistamisesta kuin yleisestä perusteettoman edun palautuksesta. Markkinaoikeus katsoi, ettei ollut ensinnäkään tehtävissä johtopäätöstä, että työsopimusta olisi pidettävä rauenneena tai pätemättömänä taikka että sen kohtuullistamiselle olisi edellytyksiä. Myöskään sitä, että Sputnik Oy:lle olisi syntynyt perusteetonta etua ei ollut todistettu. Markkinaoikeus hylkäsi kanteen tältäkin osin ja velvoitti A:n korvaamaan Sputnik Oy:n oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.

Ratkaisu luettavissa täältä.

(EH)

Share: