Julkisasiamies: Ilmaisulla ”Glen” ei ole riittävän suoraa yhteyttä maantieteelliseen merkintään Scotch Whisky

23.3.2018
Julkisasiamiehen 22.2.2018 antama ratkaisuehdotus asiassa C-44/17 koski alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta annetun asetuksen 16 artiklan tulkintaa. Asianosaisina olivat Yhdistyneen kuningaskunnan The Scotch Whisky Association, ja saksalainen myyjä Michael Klotz. Asiassa oli kyse kanteesta, jolla jälkimmäistä vaaditaan lopettamaan Saksassa tuotetun Glen Buchenbach ‑nimisen viskin myynti.

Tapauksessa kyseessä olevien Glen Buchenbach -viskipullojen etiketissä oli muun muassa maininnat saksalaisesta tuotteesta ja valmistuspaikasta. Kantaja väitti, että ilmaisun Glen käyttö loukkasi rekisteröityä maantieteellistä merkintää Scotch Whisky, sillä siinä on kyse yhtä aikaa mainitun merkinnän välillisestä kaupallisesta käytöstä ja siihen liittyvästä mielleyhtymästä sekä väärästä tai harhaanjohtavasta merkinnästä. Sana ”glen” on alkuperältään gaelinkielinen ja merkitsee kapeaa laaksoa ja Scotch Whiskyä eli skotlantilaisperäistä viskiä valmistavista 116 tislaamosta 31 on nimetty sen glenin mukaan, jossa ne sijaitsevat. 

Hampurin alueellinen tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuimelta ratkaisua asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan kohtien tulkinnasta, joiden mukaan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät on suojattu a) suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä tuotteissa, b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä ja c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, joita käytetään tuotteessa tavalla, joka voi antaa väärän kuvan sen alkuperästä.

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koski sitä, edellyttääkö 16 artiklan a alakohdan välillisen käytön käsite, että suojattua maantieteellistä merkintää käytetään samassa tai samankaltaisessa muodossa, vai riittääkö, että ilmaisu herättää kuluttajissa mielleyhtymän mainittuun merkintään. Julkisasiamiehen mukaan välillinen käyttö vaatii, että asianomaista merkintää käytetään siinä muodossa, jossa se on rekisteröity, tai ainakin muodossa, joka on siihen niin läheisessä suhteessa, että riidanalaista merkkiä on ilmeisen mahdoton erottaa siitä. Julkiasiamies katsoi, että ”suora” käyttö edellyttää, että merkintää käytetään suoraan tuotteessa tai pakkauksessa, kun taas ”välillinen” käyttö edellyttää, että tämä merkintä esiintyy tuotetta koskevassa mainoksessa tai siihen liittyvissä esitteissä. Julkisasiamiehen mukaan ei ole riittävää, että nimitys herättää kuluttajassa jonkinlaisen mielleyhtymän merkintään.

Toinen ennakkoratkaisukysymys koski 16 artiklan b alakohdan mielleyhtymän käsitteen tulkintaa ja sitä, onko kielletyn mielleyhtymän tarkastelussa otettava huomioon sen käyttöympäristö. Julkisasiamies totesi, että unionin tuomioistuin oli katsonut, että mielleyhtymästä on kyse, jos riidanalaiseen nimitykseen sisältyy suojatun nimityksen osa. Unionin tuomioistuin oli lisäksi jo korostanut, että olennaista on se, että kuluttaja yhdistää mainitun ilmaisun ja suojatun nimityksen toisiinsa. Julkiasiamiehen mukaan lausuntatavan ja ulkoasun samankaltaisuuden toteaminen ei ole ehdoton edellytys mielleyhtymän olemassaolon selvittämiselle, vaan pikemminkin yksi tuomioistuimen keinoista, joiden avulla tämä voidaan selvittää. Julkisasiamies huomautti, ettei kuitenkaan ole riittävää, että kyseinen nimitys saattaa herättää kuluttajien mielissä jonkinlaisen mielleyhtymän. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, tuleeko eurooppalaisen keskivertokuluttajan mieleen välittömästi Scotch Whisky sellaisen vastaavan tuotteen yhteydessä, josta käytetään nimitystä Glen.

Lisäksi julkisasiamies totesi, että mielleyhtymän olemassaoloa arvioitaessa asianomaisen tuotteen etikettiin ja pakkaukseen sisältyvillä lisätiedoilla ei voi olla merkitystä silloin, kun riidanalaisen osan yhteydessä on tietoja tuotteen todellisesta alkuperästä.

Kolmas ennakkoratkaisukysymys koski sitä, oliko asetuksen 16 artiklan c alakohdan ”muusta väärästä tai harhaanjohtavasta merkinnästä” arvioimiseksi tarpeen ottaa huomioon käyttöympäristö, etenkin silloin, kun kyseisen maininnan yhteydessä oli tuotteen todelliseen alkuperään liittyvä merkintä.

Julkiasiamiehen mukaan kyseisen säännöksen tulkinnassa oli otettava huomioon sen tavoite, jonka tarkoituksena on suojata maantieteelliset merkinnät sekä kuluttajien eduksi, sillä heitä ei saa johtaa sopimattomilla merkinnöillä harhaan, että talouden toimijoiden eduksi, sillä näitä toimijoita on suojattava epärehelliseltä kilpailulta. Julkisasiamiehen mukaan voitiin katsoa, että kyseessä olevan tuotteen muiden pakkausmerkintöjen sisältö ei voi toimia vastapainona riitautetun merkinnän mahdollisesti väärälle tai harhaanjohtavalle luonteelle silloinkaan, kun jälkimmäisen yhteydessä on tieto tuotteen todellisesta alkuperästä. Julkisasiamiehen mukaan alakohtaa on tulkittava siten, että kiellettyjen väärien tai harhaanjohtavien merkintöjen arvioimiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon lisätietoja, jotka ovat riidanalaisen merkin rinnalla asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä, etenkään siltä osin kuin ne koskevat mainitun tuotteen todellista alkuperää.

Julkisasiamiehen mukaan kielto ei välttämättä soveltuisi nyt käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa, sillä ilmauksella Glen ei ole riittävän suoria ja läheisiä yhteyksiä kyseessä olevaan suojattuun maantieteelliseen merkintään Scotch Whisky eikä edes siihen maahan, johon kyseinen merkintä liittyy, jotta kyseisen ilmauksen katsottaisiin muodostavan väärän tai harhaanjohtavan merkinnän.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.

(AH)