Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus koskien yhteisön tavaramerkin suoja-aikaa ja kohtuullista korvausta

Harju Maakohus:n (Harjun ensimmäisen asteen tuomioistuin, Viro) ennakkoratkaisupyyntö koski yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (myöhemmin yhteisön tavaramerkkiasetus) 9 artiklan 3 kohdan ja 102 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Ennakkoratkaisupyyntö esitettiin riita-asiassa, jossa vastakkain olivat Nikolajeva ja OÜ Multi Protect (myöhemmin Multi Protect). Nikolajeva oli vaatinut tuomioistuinta toteamaan, että Multi Protect oli käyttänyt lainvastaisesti hänen tavaramerkkiään ”HolzProf”, ja määräämään yhtiön maksamaan hänelle vahingonkorvausta.

Tapauksen tausta ja ennakkoratkaisukysymykset

Nikolajeva jätti 24.2.2010 yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (OHIM). Rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki oli sanamerkki ”HolzProf”. Rekisteröinti oli julkaistu 31.5.2010, tavaramerkki rekisteröity 14.9.2010 ja rekisteröinti julkaistu 16.9.2010. Nikolajeva oli nostanut 18.6.2013 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Multi Protectia vastaan kanteen.

Harju Maakohus on esittänyt unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä:

1. Onko tavaramerkkiasetuksen mukaisesti annettava määräys loukkaavien toimien kieltämisestä, jos se toteaa kyseisen tavaramerkin laittoman käytön, johon kantelija on vedonnut ensimmäisenä kanneperusteenaan, vaikka kantelija ei ollut vaatinut määräyksen antamista (9 artiklan 3 kohta)?
2. Milloin yhteisön tavaramerkin antama suoja tulee voimaan?
3. Miten asetuksen ilmaisua ”kohtuullinen korvaus” tulisi tulkita (9 artiklan 3 kohta)?

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä julkisasiamies käsitteli ratkaisuehdotuksessaan ainoastaan toista ja kolmatta ennakkoratkaisukysymystä.

Suoja-aika

Nikolajeva moitti Multi Protectia siitä, että se oli loukannut hänen tavaramerkkiään koskevaa yksinoikeutta kolmella ajanjaksolla. Ensimmäinen ajanjaksoista oli alkanut tavaramerkin rekisteröintihakemuksen esittämispäivän jälkeen ja päättynyt hakemuksen julkaisemispäivään. Toinen ajanjakso oli alkanut tavaramerkkihakemuksen julkaisemispäivästä ja päättynyt rekisteröinnin julkaisemispäivään. Viimeinen ajanjakso oli alkanut tavaramerkin rekisteröimisestä ja päättynyt kanteen nostamiseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta yhteisön tavaramerkin haltijalleen tuomasta suojasta kahden ensiksi mainitun ajanjakson aikana.

Tavaramerkkiasetuksessa säädetään yksiselitteisesti, että yhteisön tavaramerkin tuomat oikeudet ovat voimassa kolmansiin nähden vasta, kun tavaramerkin rekisteröinti on julkaistu. Yhteisön tavaramerkin tuomat oikeudet eivät siis tässä tapauksessa olleet voimassa kolmansiin nähden kyseessä olevien ensimmäisen ja toisen ajanjakson aikana. Tavaramerkkiasetuksen 102 artiklan mukaan näiden ajanjaksojen aikana ei sovelleta myöskään jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa säädettyjä seuraamuksia.

Kuitenkin yhteisön tavaramerkkiasetuksessa säädetään myös järjestelmästä, jossa yhteisön tavaramerkki suojataan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen ja sen rekisteröinnin julkaisemisen välisenä aikana. Tuomioistuin voi rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen myöntää kohtuullisen korvauksen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeisistä toimista, jotka olisivat kiellettyjä yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen. Tästä seuraa, että kohtuullista korvausta voidaan vaatia kyseessä olevalta toiselta ajanjaksolta.

Suoja-aika määritellään yksinomaan yhteisön tavaramerkkiasetuksella. Unionin lainsäätäjä on tietoisesti säätänyt, että yhteisön tavaramerkin tuomat oikeudet eivät ole voimassa kolmansiin nähden ennen tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemista eikä oikeutta kohtuulliseen korvaukseen ole ennen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista. Näin ollen tavaramerkkiasetus on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan ”oikeussuoja tulee rekisteröidyn tavaramerkin osalta voimaan tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen – – esittämisen päivämäärästä alkaen”.

Kohtuullinen korvaus

Kohtuullista korvausta voidaan vaatia ainoastaan yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeisistä toimista. Yhteisön tavaramerkkiasetuksessa ei esitetä kohtuullisen korvauksen määritelmää eikä säädetä korvauksen laskentatavasta. Unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen ja yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että ilmaisua ”kohtuullinen korvaus” on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisestä. Lisäksi tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rahamääräisen korvauksen tai kohtuullisen korvauksen on oltava pienempi kuin yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen tehdyn tavaramerkin loukkauksen johdosta määrätyn korvauksen.

Julkisasiamiehen mukaan direktiivin 2004/48 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu voittojen takaisinperiminen on yhtenäinen ja ennakoitava rahamääräinen korvaus, jossa otetaan huomioon kunkin yksittäistapauksen erityiset olosuhteet. Julkisasiamies piti säännöstä asianmukaisena myös siksi, että sen tarkoituksena on periä takaisin tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeen saatu perusteeton etu.

Tapauksessa kantaja oli vaatinut yhdessä kanneperusteessaan korvausta myös aineettomasta vahingosta eli henkisestä kärsimyksestä. Julkisasiamiehen mielestä kohtuullinen korvaus ei kata tämäntyyppistä vahinkoa. Sen korvaaminen olisi kohtuutonta siinä vaiheessa, kun yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä vasta haetaan.

Ratkaisuehdotus

Julkisasiamies kehotti unionin tuomioistuinta vastaamaan toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

1. Yhteisön tavaramerkkiasetus on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan oikeussuoja tulee rekisteröidyn tavaramerkin osalta voimaan tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen esittämisen päivämäärästä alkaen.
2. Yhteisön tavaramerkkiasetusta on tulkittava siten, että kohtuullista korvausta ei voida vaatia ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista tehdyistä teoista.
3. Yhteisön tavaramerkkiasetuksen käsitettä ”kohtuullinen korvaus” on tulkittava siten, että voittojen takaisin perimistä voidaan vaatia yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeisistä toimista, jotka yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen olisivat kiellettyjä. Kohtuullisen korvauksen käsite ei kata aineetonta vahinkoa.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-280/15.

(KT)