EUT otti kantaa digitaalisten kappaleiden valmistukseen ei-saatavilla olevista teoksista

18.11.2016
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) katsoi 16.11.2016 antamassaan ratkaisussa C-301/15, että digitaalisten kappaleiden valmistaminen ei-saatavilla olevasta kirjasta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnointijärjestön luvalla nojalla loukkaa tietoyhteiskuntadirektiivin mukaisia kirjan kirjoittajan oikeuksia.

Ranskalaisen lainsäädännön mukaan digitaalisten kappaleiden valmistaminen ei-saatavilla olevista kirjoista on ollut mahdollista tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivan järjestön luvalla, mikäli kirjan kirjoittaja ei ilmaise vastustustaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kirja on lisätty julkaistavien teosten rekisteriin.

Kantajat Marc Soulier ja Sara Doke vaativat Ranskan korkeinta hallinto-oikeutta (Conseil d’État) kumoamaan ei-saatavilla olevien 1900-luvun kirjojen digitaalisesta hyödyntämisestä annetun asetuksen sen lainvastaisuuden vuoksi. Kantajat väittivät, että asetuksessa olevat säännökset ovat ristiriidassa tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) kanssa. Korkein hallinto-oikeus kysyi ennakkoratkaisukysymyksessään EUT:lta, ovatko tietoyhteiskuntadirektiivin 2 ja 5 artikla esteenä Ranskan kansallisen lainsäädännön mukaiselle menettelylle.

Ratkaisussaan EUT totesi, että direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot antavat tekijöille yksinoikeuden sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti millä keinolla ja missä muodossa tahansa tapahtuva kappaleen valmistaminen teostensa osalta ja yksinoikeuden sallia tai kieltää näiden teosten välittäminen yleisölle.

EUT katsoi, että Ranskan mallissa ei voida varmistaa, että kirjojen tekijät tosiasiassa saavat yksilöllisen tiedon teostensa käytöstä. On mahdollista, että joillakin tekijöistä ei ole tietoa heidän teostensa suunnitellusta käytöstä, joten he eivät voi ottaa siihen kantaa. Näin ollen passiivisuutta ei EUT:n mukaan voida katsoa hiljaiseksi suostumukseksi käyttää kirjoja, koska kaikkien tekijöiden ei voida olettaa suhtautuvan myönteisesti ”unohdettujen” töidensä digitaaliseen henkiinherättämiseen ja kaupalliseen käyttöön. Tuomioistuimen mukaan yhteiskunnan ja kuluttajien kulttuuriset tarpeet eivät voi olla riittävä peruste kumoamaan direktiivin kirjailijoille takaamia oikeuksia.

EUT totesi, että tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a alakohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä Ranskan kansallisen lainsäädännön mukaiselle menettelylle.

EUT:n ratkaisu C-301/15 luettavissa kokonaisuudessaan Curia-sivustolla.

 (AS)

Share: