EUT: EUIPO:n valituslautakunta ei voi katsoa sille ensimmäisen kerran esitettyjä todisteita kaikissa tilanteissa myöhässä esitetyiksi

Société des produits Nestlé oli saanut EU-tavaramerkkirekisteröinnin sanamerkille FITNESS. European Food teki kyseistä tavaramerkkiä koskevan mitättömyysvaatimuksen, joka hylättiin. Myös EUIPO:n valituslautakunta hylkäsi European Food:n asiasta tekemän valituksen todeten, että toimitetut todisteet eivät riittäneet osoittamaan tavaramerkin kuvailevuutta ja ensimmäisen kerran valituslautakunnassa esitetyt todisteet olivat myöhästyneitä eikä siten ottanut niitä huomioon. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi EUIPO:n päätöksen European Foodin vaatimuksesta päätöksellä T‑476/15. EUIPO esitti edelleen EUT:lle valituksen, jolla se vaati, että EUT kumoaa yleisen tuomioistuimen tuomion. 

EUIPO väitti valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin oli todennut virheellisesti, etteivät tavaramerkkiasetus N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkkiasetus N:o 2868/95 sisällä säännöksiä, joissa vahvistetaan määräaika todisteiden toimittamiselle. EUIPO väitti toisekseen, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että kun määräajasta ei säädetä, todisteita voidaan esittää millä hetkellä tahansa, myös muutoksenhakuvaiheessa.

EUT:n mukaan, vaikka ehdottomiin mitättömyysperusteisiin perustuvassa mitättömyysmenettelyssä ei ole asetettu määräaikaa tavaramerkin rekisteröinnin kumoamisen vaatimiselle, EUIPO voi kuitenkin asettaa määräajan todisteiden esittämiselle prosessinjohtotoimena. EUT totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei tavaramerkkiasetus sisällä minkäänlaista säännöstä, jossa vahvistetaan määräaika todisteiden esittämiselle. EUT totesi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelut olisivat joltain osin unionin oikeuden vastaisia, valitus on hylättävä, jos tuomiolauselman tueksi on sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu. EUT:n mukaan esillä olevassa asiassa oli kyse tällaisesta tapauksesta.

EUT:n mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että mikään periaatteellinen syy ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että EUIPO ottaisi valituksen ratkaisemisessa huomioon tosiseikkoja ja todisteita, jotka esitetään ensimmäisen kerran muutoksenhakuvaiheessa. Tavaramerkkiasetuksista ilmenee, että pääasian tutkimiseksi valituslautakunta kehottaa osapuolia, niin usein kuin se on tarpeen, esittämään asettamassaan määräajassa ilmoituksia tai muiden osapuolten tiedonantoja koskevia huomautuksia. Se voi päättää asian selvittämistoimista, kuten tosiseikkojen ja todisteiden esittämisestä.
EUT:n mukaan on aina mahdollista esittää todisteita ajoissa ensimmäisen kerran valituslautakunnassa, jos näiden todisteiden tarkoituksena on riitauttaa valituksen kohteena olevassa mitättömyysosaston päätöksessä esitetyt perusteet. Nämä todisteet ovat lisätodisteita tai sellaista uutta seikkaa koskevia todisteita, johon ei voitu vedota aiemmin. EUT totesi, ettei valituslautakunta voinut katsoa sille ensimmäisen kerran esitettyjä todisteita kaikissa tilanteissa myöhässä esitetyiksi. EUT hylkäsi siten ensimmäisen ja toisen osan valitusperusteet.

EUIPO väitti valitusperusteen kolmannessa osassa, että valituksenalainen tuomio oli sisältänyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin siinä todettiin, että yhteisön tavaramerkkiasetuksen 50 säännön 1 kohdan kolmannen alakohdan soveltamisala rajoittuu väitemenettelyyn. EUT totesi, että tämä kyseinen erityissääntö koskee nimenomaisesti väiteosaston päätöksestä tehtyyn valitukseen sovellettavaa menettelyä ja sitä ei sovelleta ehdottomiin mitättömyysperusteisiin perustuvassa mitättömyysmenettelyssä, josta tapauksessa oli kyse. EUT hylkäsi valitusperusteen.

EUIPO väitti neljännessä osassa, että valituksenalaisessa tuomiossa oli viety valituslautakunnalta sille annettu toimivalta arvioida, voidaanko sille ensimmäisen kerran esitetyt todisteet ottaa huomioon. EUT:n mukaan EUIPO:n väite perustui tuomion virheelliseen tulkintaan, sillä siitä ei ilmennyt, ettei EUIPO voinut käyttää harkintavaltaansa. Tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 2 kohdassa todetaan, että EUIPO ”voi” myöhässä esitettyjen todisteiden osalta päättää olla ottamatta niitä huomioon, ja siinä annetaan EUIPO:lle laaja harkintavalta. Lisätodisteiden mahdollinen huomioon ottaminen ei siis ole millään tavalla asianosaiselle myönnetty ”etu”, vaan sen täytyy olla EUIPO:lle annetun harkintavallan objektiivisen ja perustellun käytön tulos. EUT hylkäsi siten valitusperusteen neljännen osan perusteettomana.

Lopuksi EUIPO väitti, että valituksenalainen tuomio oli prosessiekonomian ja hyvän hallinnon periaatteiden vastainen, koska asianosaiset voivat päättää olla esittämättä todisteita tai huomautuksia tai pitää joitakin seikkoja omana tietonaan harjoittamalla tällä tavoin ”huolimattomuus- tai viivytystaktiikkaa”. EUT totesi, että valitusperuste ei liittynyt erityisesti valituksenalaisen tuomion kohtiin, vaan se rajoittui tuomion yleiseen arvosteluun, eikä siinä ilmoitettu sellaisia kohtia, joiden väitetään olevan oikeudellisesti virheellisiä. Tällainen valitusperuste oli EUT:n mukaan jätettävä tutkimatta.

EUT hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan ja velvoitti EUIPO:n korvaamaan European Food:n oikeudenkäyntikulut.

Uninonin tuomioistuimen tuomio C-634/16 P luettavissa täältä.

Uninonin yleisen tuomioistuimen tuomio T-476/15 luettavissa täältä.

(AH)