IPR-ihmisiä: Sini-Maaria Mikkilä – Kolster

Tässä juttusarjassa tutustutaan suomalaiseen IPR-kenttään ja siellä työskenteleviin henkilöihin heidän omilla sanoillaan. Juttusarjassa kirjoittaja vastaa alla näkyviin valmiisiin kysymyksiin.

Esittelyssä:

Sini-Maaria Mikkilä

Head of Kolster Tampere, Partner
European Patent Attorney
Kolster Oy Ab

Miten päädyit IPR-uralle ja nykyiseen tehtävääsi?

Olin työskennellyt kymmenisen vuotta laatujohtamisen, projektienhallinnan ja prosessi- ja ohjelmistotyökalukehityksen parissa, kun aloin kaivata jotakin uutta. Bongasin ihan perinteisesti lehdestä Kolsterin työpaikkailmoituksen ja mieheni totesi, että tämähän kuulostaa ihan sinulta. Olin samaa mieltä ja hain paikkaa, ja kyllä tämä patenttiasiamiehen työ edelleen yhdistää minua kiinnostavia asioita: lukemista, kirjoittamista, ongelmanratkaisua ja vieraita kieliä. Olen myös loputtoman kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat, mikä on ehdottomasti eduksi tässä työssä.

Nykyiseen tehtävääni yksikönjohtajana päädyin yksinkertaisesti siten, että minulta kysyttiin, kiinnostaisiko tehtävä. Tietysti se kiinnosti. Olen aina ollut yrittäjähenkinen, vaikka olen tehnyt urani palkkatyössä, ja liiketoimintanäkökulman huomioiminen on minulle luontaista. Työnkuvani on entistä laajempi, joten pääsen hyödyntämään laajemmin osaamistani ja myös toiminnankehittämistaustaani. Minusta mikään asiakaskokemus, toimintatapa tai työkalu ei ole koskaan niin hyvä, ettei se voisi olla vielä vähän parempi. Yritän myös kannustaa tiimiläisiäni hyödyntämään vahvuuksiaan ja menemään rohkeasti myös epämukavuusalueelle, koska uskon, että sieltä löytyy mahdollisuuksia kehittymiseen ja itsensä ylittämisen kokemuksiin.

Mieleenpainuvin kokemus/muisto/tapahtuma IPR -alalta urasi varrelta?

Matkan varrella on sattunut monenlaista ikimuistoista, mutta kyllä yksi ikimuistoisimmista kokemuksista oli FinnMETKO-näyttely joitain vuosia sitten. Oli hienoa nähdä koneet, joiden suojaamisessa oli ollut mukana, käytössä työnäytöksessä. Silloin ymmärsi hyvin konkreettisesti olevansa pieni osa jotain sellaista, mikä on oikeasti tärkeää yhteiskunnalle, kehitykselle ja suomalaisen työn jatkuvuudelle.

Hauska muisto ensimmäiseltä keväältäni IPR-alalla on puolestaan hymyilyttänyt monesti jälkeenpäin, varsinkin nyt koronavuonna. Heitin 13 vuotta sitten eräässä koulutuksessa ilmoille ajatuksen, että aika paljon patenttiasiamiehen työstä voisi hoitaa ajasta ja paikasta riippumattomasti vaikkapa etätyönä. Ajatukseni sai aika tyrmäävän vastaanoton ja minulle todettiin, että ehkä se jossain Nokialla onnistuu, mutta ei patenttitoimistossa. Pitäisi kuljettaa mappejakin edes takaisin ja kaikkea. Siirtyminen paperimapeista sähköiseen toimintaan tapahtui kuitenkin yllättävänkin nopeasti ja kivuttomasti, ja etätyöt yleistyivät nopeasti. Tästä voi kyllä olla todella kiitollinen pandemian ajettua meidät kaikki etätöihin lähes yhdessä yössä.

Mitä muuttaisit IPR-alassa?

Haluaisin, että ennakkoluulottomalla yhteistyöllä eri toimijoiden kesken saisimme nostettua IPR-tietoisuutta Suomessa. Uskon, että kun ymmärrys aineettomista oikeuksista ja niiden merkityksestä kasvaisi maamme koko yrityskirjolla, yksityisillä elinkeinonharjoittajilla ja ihan kaikilla muillakin, osaisimme myös hyödyntää oikeuksiamme paremmin. Minulle aineettomat oikeudet edustavat oikeudenmukaisuutta, sitä että kunnia ja hyöty ohjautuvat sinne, minne ne kuuluvat.

Pyrin myös tekemään oman osuuteni, jotta saisimme uusimman teknologian myös IPR-toimijoiden käyttöön. Teemme työtä uusimpien innovaatioiden kanssa ja meidän olisi myös hyvä vielä aktiivisemmin edistää niiden ennakkoluulotonta ja monipuolista hyödyntämistä omassa työssämme. Uskon, että patenttiasiamiehen työ tulee muuttumaan merkittävästi seuraavan viiden vuoden aikana ja että se on vain hyvä asia. Pääsemme keskittymään entistä enemmän siihen, mistä on asiakkaalle eniten hyötyä ja missä pystymme parhaiten hyödyntämään osaamistamme.

Kehu kollegaa

Kehuttavia kollegoita riittäisi loputtomasti niin nykyisistä ja entisistä asiamieskollegoista kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppanien puolelta. Olen todennut monesti, että yksi tämän työn parhaista puolista on se, että pääsee tekemään työtä erittäin fiksujen ihmisten kanssa.

Ilman Tampereen tiimimme nykyisiä ja entisiä jäseniä en kuitenkaan olisi kehittynyt siksi IPR-ihmiseksi, joka olen tänään. Erityismaininnan ansaitsee Ossi Huhtanen, joka toimi aikanaan tutorinani ja jonka pitkästä ja monipuolisesta kokemuksesta tuntuu aina löytyvän sopiva esimerkki, vaikka vastaan tulisi miten poikkeuksellinen tapaus tai filosofinen IPR-kysymys. Tämä tekee Ossin kanssa työskentelemisestä erityisen antoisaa. Suuren kiitoksen ansaitsevat myös osaavat administraattorimme, joiden kanssa saumattomalla yhteistyöllä on selvitty monista haastavistakin tilanteista. Paikallisten kollegoiden lisäksi haluan nostaa esille Sanna Häikiön, joka on sekä varsinainen IPR- ja lakiasioiden moniottelija että mahdottoman mukava ihminen. Olemme Sannan kanssa olleet mukana monissa yhteisissä projekteissa, mikä on ollut hyvin mielenkiintoista ja laajentanut IPR-näkökulmiani valtavasti.

Miten vietät vapaa-aikaasi?

Teen paljon käsitöitä. Televisiota katsellessa ja äänikirjoja kuunnellessa minulla on lähes aina jokin neule tekeillä. Olen erikoistunut kaulureihin ja huiveihin, joita on syntynyt vuosien varrella reilusti yli oman tarpeen, joten viime aikoina olen määrätietoisesti yrittänyt laajentaa muihin neuleisiin.

Lisäksi luen ja harrastan luovaa kirjoittamista. Vaikka kirjoitan paljon työssänikin, luova kirjoittaminen on aivan erilaista ja avaa mielenkiintoisella tavalla yhteyden omaan alitajuntaan. Kirjoittaessani pääsen helposti flow-tilaan, jossa aika ja arki katoavat ja tekstiä vain syntyy. Se onkin mainiota vastapainoa faktapainotteiselle ja usein myös yksityiskohtien viilaamiseen keskittyvälle työlle.

Fakta sinusta, jota muut eivät tiedä?

Suuri haaveeni on romaanin kirjoittaminen. Minulle ei ole tärkeää, julkaistaanko kirjoituksiani koskaan, enkä edes tiedä, aionko yrittää tarjota tekstejäni julkaistaviksi. Mutta minulle itselleni on tärkeää, että saan edes yhden romaanin omasta mielestäni valmiiksi asti.